Oopperan lumoissa yhä.

Olen varmaan joskus kertonut, että olen suunnilleen kasvanut vanhan oopperan (nyk. Aleksanterin tetteri) lämpiössä, niin suuren vaikutuksen ooppera minuun lapsena teki. Naapurinlasten äiti oli opperan kuorossa laulajana ja ooppera toimi sitten suunnilleen lapsenvahtina heille, minä pääsin mukaan aina kun halusin. Ja minähän halusin. Näin kymmeniä ja kymmeniä esityksiä, pääsin koskettelemaan peruukkeja ja pukuja, tapaamaan laulajia väliajalla. Oli omituista ja samalla kiehtovaa nähdä hikinen ja vasta lavalla esiintyjän magian ympäröinyt laulaja yhtäkkiä lämpiössä sämpylä kädessä hohottelemassa jotain ihan tyhjänpäiväistä. Jossain vaiheessa halusin itsekin opperalaulajaksi, tosin ymmärsin aika pian, ettei se ole minua varten. Mutta toisaalta, otin takaisin myöhemmin: olen esiintynyt Kansallisoopperassa solistikiinnityksellä, eikä se ole ihan vähän!

Punainen viiva ja Viimeiset kiusaukset. Päivän punaiset.

Puodissa pian.

Shop update. Soon.