Olipa kerran yks Neuloja, joka päätti, että hänen Wollmeisehamstrauksensa on nyt mennyt liiallisuuksiin. Koska kyseinen lankamerkki on haluttua kamaa, hän päätti myydä puolet varastostaan. Siis puolet. Olihan se muuttokin uuteen kotiin tulossa.

Neuloja otti kaksi kaunista tytärtään avukseen ja päätti arvioida jokaista vyyhtiä kriittisin silmin: oliko se kaunis, puhutteliko se häntä, kuiskailiko se haluavansa päätyä sukiksi, lapasiksi vai muuksi.

Tyttäretkin olivat kriittisiä yksilöitä. Ja niin he kävivät työhön. Tytöt nuuhkivat ja paijasivat, silittivät ja juttelivat. Ja Neuloja myös.

He järjestivät langat kauniisiin sarjoihin.

He miettivät ja puntaroivat: mikä vyyhti päätyisi myytävien pinoon, mikä neulottaviin? Mikä ei edes kuiski, mikä suorastaan karjui? Oliko joku inhokkiväriä tai suosikkia?

Lopulta he päättivät myydä kolme vyyhtiä. Sen pituinen se.

This is a bedtime story of destashing Wollmeise. I tried to choose half of my Wollmeise stash and sell it. Eventually I sold three.