ajateltavaa - things to think about
Hah! Luulitte, etten bloggaa enää koskaan! Erehdyitte!
Handula on muuttanut ja se on ollut vaivalloista ja rasittavaa. Kaikki tavarat ovat yhä laatikoissaan, mutta nyt jo uudessa kodissa. Uudessa Handulassa. Yksi kerrallaan kiikutan tavaroita paikoilleen, yksi kerrallaan kannan tyhjiä laatikoita ulos. Hitaasti, hyvin hitaasti.
* * * * *
Kävin kotiseutumatkalla Laatokalla, luovutetussa Karjalassa, meidän mailla, ensimmäistä kertaa. Suvun maille sai tarpoa umpilepikossa, umpipöpelikössä, miestä korkeammassa, kilometrikaupalla, kymmenisen kilsaa kahden päivän aikana. Lonkakoukistajani tuntevat tampanneensa tietä vanhemmille. Jäljellä on kivijalkoja, maisemia ja muistoja.
Olen täynnä selittämättömiä ajatuksia. Mukana oli isosetäni, joka oli viimeinen, joka lähtiessä oven kiinni painoi, muut matkaan saatettuaan. Nuori poikanen, vasta. Lämpimästi ja hersyvästi hän kertoi, hyvät naurut ja liikutukset tarjoili.
Matka oli tärkeä.
I visited my grandparents place in Russian Karelia, which Finland had to leave for Russia in 1943. My granduncle was with us there and he was the last one who closed the home door before they had to leave and were evacuated.




Sain matkalla myös elämäni ensimmäisen punkinpureman. Sen poistaminen alavatsasta oli ilman punkkipihtejä ihan oma episodinsa.
*****
Matkaneuleenani oli Herbivore (Stephen West). Ravelryssä on meneilllään Herbivoren yhteisneulonta Handun langoista ja piti kai nyt minunkin osallistua. Huivia esittelemässä Tytärlaps (5). Lanka on Handun kashmirsukkista. Ei tullut täydellinen käsialaltaan, mutta Karjalan teillä, joissa matkaa ei lasketa kilometreissä tai maileissa vaan PIMSeissä (pers'iskua minuutissa), ei voi tasaisempaa toivoa.
I had a travel-knit with me. I joined Herbivore (by Stephen West) Knit-along in Raverly´s Friends of Ilu´s yarns. I did not get perfect quality in Karelian bad roads, but I think this will do. At least timing was perfect: I did CO at the moment I sat down in our bus, and BO half an hour before arriving.



Loin silmukat ennen Kotkaa motarilla ja päättelin ne tullessa Kotkan jälkeen. Lienee huvittanut suvun vanhempia naisia se.



*PATTERN: 

Varmasti vaikuttava matka isosedän puheita kuunnellen. <3
Tuo temposi muuttaa kuulostaa kumman tutulta. Minustakin tuntuu tärkeältä pysyä mukana joka askeleessa; tuntuu että jos hosuisi niin sitten missaisi jotain...?
Muuttaminen on ihanaa ja kamalaa. Aikansa menee, että tavarat löytää paikoilleen. Mutta hiljaa hyvä tulee, jos vaan hosuu, niin ei niitä sitten koskaan kuitenkaan tule järjestetyksi uudelleen.
Älä luule että täältä kurkkijat katoaa, et meistä niin helposti eroon pääse. ;)
Tuo Herppiksesi on kyllä hirmusen kaunis! :)
Mie olen Parikkalasta kotoisin ja pienestä pitäen kuullut tarinoita junaradasta Elisenvaaraan. Sitä vanhaa ratapohjaa pitkin olen monta kertaa ulkoiluttanut koiria ja miettinyt maailman menoa.