Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
kuka? mitä?

ilun tätimäiset ja
 tiukasti vaietut
salaisuudet

ilu(miu)handu.fi


ilun kauppa
ilu luottaa ja suosittelee
Mainos

ajateltavaa - things to think about

Hah! Luulitte, etten bloggaa enää koskaan! Erehdyitte!

Handula on muuttanut ja se on ollut vaivalloista ja rasittavaa. Kaikki tavarat ovat yhä laatikoissaan, mutta nyt jo uudessa kodissa. Uudessa Handulassa. Yksi kerrallaan kiikutan tavaroita paikoilleen, yksi kerrallaan kannan tyhjiä laatikoita ulos. Hitaasti, hyvin hitaasti.

* * * * *

Kävin kotiseutumatkalla Laatokalla, luovutetussa Karjalassa, meidän mailla, ensimmäistä kertaa. Suvun maille sai tarpoa umpilepikossa, umpipöpelikössä, miestä korkeammassa, kilometrikaupalla, kymmenisen kilsaa kahden päivän aikana. Lonkakoukistajani tuntevat tampanneensa tietä vanhemmille. Jäljellä on kivijalkoja, maisemia ja muistoja.

Olen täynnä selittämättömiä ajatuksia. Mukana oli isosetäni, joka oli viimeinen, joka lähtiessä oven kiinni painoi, muut matkaan saatettuaan. Nuori poikanen, vasta. Lämpimästi ja hersyvästi hän kertoi, hyvät naurut ja liikutukset tarjoili.

Matka oli tärkeä.

I visited my grandparents place in Russian Karelia, which Finland had to leave for Russia in 1943. My granduncle was with us there and he was the last one who closed the home door before they had to leave and were evacuated.

Sain matkalla myös elämäni ensimmäisen punkinpureman. Sen poistaminen alavatsasta oli ilman punkkipihtejä ihan oma episodinsa.

*****

Matkaneuleenani oli Herbivore (Stephen West). Ravelryssä on meneilllään Herbivoren yhteisneulonta Handun langoista ja piti kai nyt minunkin osallistua. Huivia esittelemässä Tytärlaps (5). Lanka on Handun kashmirsukkista. Ei tullut täydellinen käsialaltaan, mutta Karjalan teillä, joissa matkaa ei lasketa kilometreissä tai maileissa vaan PIMSeissä (pers'iskua minuutissa), ei voi tasaisempaa toivoa.

I had a travel-knit with me. I joined Herbivore (by Stephen West) Knit-along in Raverly´s Friends of Ilu´s yarns. I did not get perfect quality in Karelian bad roads, but I think this will do. At least timing was perfect: I did CO at the moment I sat down in our bus, and BO half an hour before arriving.

Loin silmukat ennen Kotkaa motarilla ja päättelin ne tullessa Kotkan jälkeen. Lienee huvittanut suvun vanhempia naisia se.

 

Pia kirjoitti 06.09.2010 - 17:37
Matkasi oli varmaan antoisa ja tunnelmallinen. Tunnelmaa ei voi kuvata, sen tietää vain toinen paikan päällä käynyt. Itse olen käynyt jo useampia kertoja mummoni, äitini ja tätieni lapsuusmaisemassa Laatokan rannalla, ja kuullut heidän kertomuksiaan lapsuudesta. Kyltistä päätellen kävitte Elisenvaaran asemalla, siellä olen itsekin pari kertaa käynyt, pääkohteena kuitenkin Hiitola ja Kurkijoen Lopotti.
Lapinita kirjoitti 06.09.2010 - 18:06
PIMS xD

Varmasti vaikuttava matka isosedän puheita kuunnellen. <3
kaisumaisu kirjoitti 06.09.2010 - 18:37
Aivan tosi ihanan värinen lanka, hieno malli! Tykätään:)
Saila kirjoitti 06.09.2010 - 18:47
Onnea uuteen Handulaan! Todella hieno ja kiva postaus muutenkin, ja toivon että saan jotain yhtä hienoa aikaan langoistasi. Kaksi projektia on meneillään – toinen kaupungissa ja toinen saaressa – katsotaan josko kehtaan niistä mitään esitellä. Ilmoittelen sitten...
Tuo temposi muuttaa kuulostaa kumman tutulta. Minustakin tuntuu tärkeältä pysyä mukana joka askeleessa; tuntuu että jos hosuisi niin sitten missaisi jotain...?
ilu ite kirjoitti 06.09.2010 - 18:51
Pialle, muillekin: Kurkijoen Luhovaaran poikia on pappani. Huutovaaran tyttöjä mummini. Naapurikyliltä!
Sanni kirjoitti 06.09.2010 - 19:25
Minä kävin isovanhempieni kotipitäjässä ensimmäisen ja viimeisen kerran vuonna -92. Matka tosiaan oli liikuttava. Minun mummoni olisi vielä elossa, mutten usko hänen enää oppaaksi lähtevän vaikka onkin reipas 79-vuotias. Jääskijärvessä uitettiin varpaita ja kahvia juotiin termarista kivijalan reunalla. keskellä kivijalkaa kasvoi koivu. Käki muuten kukkui koko metsätaipaleen, minlä kävelimme. Ja tosian aika Pims Pims oli se Hiacekyyti, millä Viipurista mentiin :)
morso kirjoitti 07.09.2010 - 15:32
Itse en päässyt valitettavasti mukaan, kun veljekset viimeisen kerran retkeilivät isäni syntysijoille. Sisko oli reissussa. Jälkikäteen on joskus harmittanut, muttailloin ei vaan ollut mahdollisuutta lähteä mukaan.

Muuttaminen on ihanaa ja kamalaa. Aikansa menee, että tavarat löytää paikoilleen. Mutta hiljaa hyvä tulee, jos vaan hosuu, niin ei niitä sitten koskaan kuitenkaan tule järjestetyksi uudelleen.

Älä luule että täältä kurkkijat katoaa, et meistä niin helposti eroon pääse. ;)
Ellie kirjoitti 07.09.2010 - 18:59
Ihana reissu ollut sulla, kun sait vielä asioista tietävän sukulaisen matkaan. Harmittaa, kun sukuni vanhuksilla ei ole enää vuosiin olllut jaksua lähteä reissuun.
Tuo Herppiksesi on kyllä hirmusen kaunis! :)
Susi kirjoitti 08.09.2010 - 08:32
Kyllä täällä on käyty säännöllisesti kurkkimassa harva se päivä, että josko olisi jotain uutta ;) Kiva kun muutto on nyt tehty, pahin ohi, voimia koitos kyllä vaatii. Kiitos näistä kuvista. Herkistää. Itse haluaisin joskus käydä Viipurissa, sieltä mistä äitini joutui lähtemään pienenä.
Suvi kirjoitti 08.09.2010 - 08:51
minäkin käynyt kurkkimassa jo monta kertaa... :) olis kyllä mahtava käydä joskus karjalassa, hienoja kuvia sieltä :) kaunis neule :)
Päivikki kirjoitti 08.09.2010 - 18:26
Elisenvaara...
Mie olen Parikkalasta kotoisin ja pienestä pitäen kuullut tarinoita junaradasta Elisenvaaraan. Sitä vanhaa ratapohjaa pitkin olen monta kertaa ulkoiluttanut koiria ja miettinyt maailman menoa.
Mokkakissa kirjoitti 10.09.2010 - 11:44
Hau, minä innostuin Herbivore KALista, mutten kyllä keksi miten liityn siihen ryhmään. Terv. Hölmö
Paula kirjoitti 10.09.2010 - 13:14
Kiitos Karjalan-matkakertomuksesta! Tekisi mieleni minunkin suunnata Viipuriin vastaavanlaiselle matkalle, vaan ei ole oppaita enää. Mutta karttoja on, ja tarinoita! Tuntuisi tärkeältä. Mukava kuulla, että reissusi oli onnistunut.
Anonyymi kirjoitti 28.11.2010 - 02:36
Our accurate Pandora Bracelets are a absolute allowance abstraction for anyone in your life. If you wish to accord a appropriate allowance that will be remembered for years to come, accede charms for Pandora bracelets. Then, just bang and annoyance your bead, agreeableness or accent and abode it on the bracelet.
Pia kirjoitti 09.01.2011 - 20:21
Luin kirjoituksesi matkastanne tänään Kurkijokelaisesta äitini luona käydessäni. Hyvä kirjoitus, ja voin yhtyä täysin siihen, että tärkeintä ei ole se itse paikka vaan se matka itsessään. Mummoni on Kurkijoen Riekkalasta, mutta naitu Hiitolaan, jossa sitten äitini ja tätini syntyivät.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code