Olen monta päivää miettinyt, pitäisikö minun enää sanoa sanaakaan tähän neuleblogistaniassa vellovaan blogikritiikkikeskusteluun, jonka ilmeisesti tällä kirjoituksellani aloitin. Jotenkin kuitenkin koen velvollisuudekseni sanoa vielä jotain. Ehkä siksi, että pahoitin mieltäni virinneestä blogikansanliikkeestä.

Ensinnäkin ihmettelen kovasti aggressiivista sävyä, joka keskusteluun alkoi jossain vaiheessa hiipiä. Kätevästi kärkevöitymisen huomaa alkuperäisen kirjoituksen kommenteissa, jotka kirjoituspäivän jälkeen muuttuivat aika nopeasti kiukkuisiksi, aivan kuin alkuperäistä kirjoitusta ei olisi luettu lainkaan, vaan suoraan tultu linkkiä myöten haukkumaan. Käykää vaikka kurkkaamassa.

Toiseksi olen hyvin ällistynyt siitä, ettei näistä asioista saisi keskustella. Minusta tämä keskustelu ja kirjoittelu on kulkenut hyvin anonyymillä linjalla siten, ettei keneenkään ole suoraan osoitettu, paitsi ehkä minuun. On keskusteltu ominaisuuksista ja asioista, joista pitäminen tai pitämättömyys on itse asiassa mielipideosaston hommia. Onko siis niin, ettei neuleblogissa saa olla oikein mitään mieltä? Ainakaan bloggaamisesta?

Minusta keskustelu on (niinkuin jonkun blogikommenteissakin kirjoitin) kulkenut tyyliin:

"Mä en sitten tykkää kun siinä yhessä pitseriassa laitetaan aina se organo siihen pitsaan, vaikka en haluaisi. Ja entä siinä yhdessä sitten, kun niillä on aina paprikana se säilykepaprika, sitä en voi sietää."

En näe tuossa mitään loukkaavaa tai tavatontakaan. Se on mielipide. Ja tämä on minun mielipiteeni.

Saatte nyt hymyillä tietäväisen ylimielisinä, rakennella hassuja nappeja aiheesta tai suuttua kovasti, mutta minä kuvittelen olevani rakentava ja kehittäväni omaa blogiani. Jos tämä loukkaa, pyydän anteeksi, sillä se ei ole tavoitteenani.

Toivotan kaunista pääsiäisen jatkoa kaikille tällä mullistavan kauniilla pelillä, jossa upeanväriset lankaker.. eikun pallot rauhallisesti yhtyvät uusiksi väriyhdistelmiksi. Älä vaan jää koukkuun!

Ensi kerralla neuleita.