Tänään kolahti postilaatikkoon uusi Taito. Lehti oli kokonaisuudessaan minusta todella mielenkiintoinen, ruumisarkunveistokursseineen ja kuolinvaateompelijattarineen. Lisäjännitystä tietenkin tänään toi oma Ilun puntarini, jossa oli (toivottavasti) painavaa puhetta Novitasta. Saankohan selkääni?

I got today a new Taito Magazine, which is the one I´m writing some yarn critics in. This time I really had something to say, about Novita, the biggest yarn supplier in Finland. I hope I´m not gonna be beaten in some dark bushes after this.

* * * * *

Olen pyöritellyt työpöydälläni ihanuuksia. Mikä ihme on se viehätys, mikä näissä robusteissa, rasvaisissa kotimaanihanuuksissa on kaikkien maailman luksuskuitujen rinnalla? Tekisi mieleni painaa nenäni joka vyyhtiin, pitää sylissä jokaista vähän karkeaa vyyhtiä ja itseterapoida vaan. Mutta ei, nämä etsivät ensi sunnuntain päivityksessä rakastavaa kotia muualla. Ehkä jonkun pidän lemmikkinä?

I have been loving these a lot. They are robust, very nice and greasy Kainuu Grey Sock Yarns, which I will update in Handu Shop on next Sunday. I´m not sure, if I can stop this wool therapy and let these leave in their new homes then.

* * * * *

Absurdi ajatus, mutta viimeistään kymmenen päivän päästä olen kahden lapsen äiti. Eihän tässä näin pitänyt käydä!

It feels quite abrsud, but at least in 10 days I will be a mom of two.

Vuosin jo yli äyräitteni aamusella sosiaalipornoblogissani. Aiheena viikonlopun tapahtumat. Olen nääntynyt, mutta onnellinen.

* * * * *

En ole ehtinyt muutamaa riviä enempää neuloa. Siksi päivän inspiraatio - tuotos -pari on tässä. Ja kaupassa.

Sen nimi on Marja-Leena. Lisänä on Kojosen koiraa:

* * * * *

Lisäksi odotan jännittyneenä, minkä vastaanoton Puntarini seuraavassa Taitossa saa. Aiheena Novita. Ugh.

Noro Silk Garden Sock on nyt ehkä suosikkisukkalankani. Se on möykyräistä, kodikasta, upeanväristä ja jotenkin iski mun makuhermooni.

Neuloessani ensi kerralla teen kyllä monta asiaa toisin: ensinnäkin vanhalta muistia (muistelin Noro Kureyon Sockia) valitsemani 2:n puikot olivat vähän (?) kapoinen valinta. Lisäksi ensi kerralla Nororaitasukkia neuloessani kerin kantapäitä varten kolmannen kerän, omansa, että ei tule tuohon nilkkaan tuota värinvaihdosta.

Mutta nämä ovatkin prototyyppi, tulin nimittäin tilanneeksi joitakin keriä lisää... onhan tämä nopsaa neuloa, vaikka pukinkonttia ajatellen, vai?

Noro Silk Garden Sock is now my new favorite sock yarn. It is gozy, beautiful and little raw. Nex time I will choose more suitable needle size (not 2mm) and I will wind one more ball for heels. But these are protoytpe, next time I´ll know. I happened to buy couple of balls more of this...

.

Palasin viime yönä työmatkalta (ja samalla The Kirjan kuvausmatkalta) Ranskasta, Pariisista ja Toursista.

Säät olivat kuin morsiot ja seura vähän niinkuin myös. Kiitän kaikkia osallisia ja päästän osattomat osallisiksi muutamalla kuvalla. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain hm...

Ranska taisi saada minusta ikuisen ystävän.

Tuliaisiakin onnisti. Masteri huutaa halleluujaa.

(ensimmäiset on ommeltu! ja toinen välinehuoltoa)

* * * * *

On mulla käsityöasiaakin - jos kahta edellistä kuvaa ei lasketa. Reissuni aikana oli ilmestynyt uusi Taito, jossa puntarissani killui Koigua, SilkBloomia ja Kool-Aideja. Harmi, mutta jossain vaiheessa taittoa olivat sössääntyneet kuvatekstit ja kuvat, mutta mitäs me pienistä! Teksti kai se on tärkein? Ja potretti? (tirsk).

Musta tuntuu, että aim in lööv.

Näin sujuvaa lankaa ja näin kauniisti asettuvia värejä saa hakea! Tämä on Fleece Artistin Bluefaced Leicesteriä, joka lyöttäytyi seuraani Titityyn tiskillä Wanhassa Satamassa jokunen viikko sitten. Tämä kuin vaatii päästä Tomteniksi, mutta se siitä ei tule. Siitä tulee Blogineidolle ihan jotain muuta. Näkee sitten, mitä muuta. Mutta sen värit!

Look at these shades! It is the most beautiful Fleece Artist´s Bluefaced Leicester. Shades are following each other perfectly and the feeling of this yarn is great. This will not be Tomten, which woul´d perfect pattern for this yarn. This will be something else.

* * * * *

Handussa on myös uutuuksia.

I have also some updates in shop.

Mistä muuten johtuu, että jotkut materiaalit ja värit heittäytyvät kuvaan kerrassan lumoavasti: rennosti ja yksinkertaisesti? Riittää kun painaa laukaisinta. Sitten jotkut kiukkupussit vaativat kaikenmaailman valmisteluja ja jälkisäätöjä, eivätkä värit tai muodot sittenkään asetu kuvaan oikein. Plääh. Tekisi mieleni heittää noilla kiukuttelijoilla vesilintua!

Tässä hyvä esimerkki, päivän värit. Toinen loistaa itsestään myös kuvissa, toinen vain luonnossa.

Vaan sellaisia me ihmisetkin taidamme olla. Minulla ainakin voisi muutamaa vesilintua tempasta.

Eilen oli kivapostipäivä.

Mulla on ollut pitkään ongelma, missä kuljetella romppeitaan. Lähinnä se, että kamera killuu mukana aina omassa kassissaan, läppäri omassaan ja muut vehkeet omassaan on tuskastuttavaa! Jos jollakulla muulla on sama ongelma, tarjoan ratkaisuksi tätä: mulle saapui eilen Crumplerilta kassi.

I have had a problem, where to carry my staff. Usually I have both camerabag, laptopbag and things bag. Now I have on. It is called Crumpler, it´s German and very clever!

Ensinnäkin sinne mahtuu kamera:

Ja kameran taakse mahtuu läppäri, kuten seuraavasta kuvasta näkyy. Jos tulee ahdasta tai kameran haluaakin jättää kotio, kamerakeissi irtoaa ihan ittelleen:

Ihan hirveän ihq ja kaunis tämä ei ulkoa ole, mutta kaikkea ei voi saada. Olen kuitenkin aina todella vaikuttunut toimivista teknisistä yksityiskohdista ja niitä piisaa. Nam.

* * * * *

Eilen saapui myös ensimmäinen numero uutta brittiläistä The Knitter -lehteä, jonka kestotilasin Brittilästä ihan vain kostoksi. Ja kun oli niin edullinen. Kun se kääriytyi kuorestaan, meinasin kupsahtaa kumoon, niin ruma oli kannen neule ja harmoniaton sen värimaailma:

Yesterday I got the first issue of The Knitter, new British magazine. I was irritated how ugly was the sweater on the cover page. And the next one too. But then I found lots of nice things, specially the crazy teacozy is so funny!

Kääntelin sivuja kuitenkin vaikuttuneena; paperi on uskomattoman paksua, ei nyt ihan vaneria, mutta melkein. Sitten kääntyi esiin ensimmäinen ohje:

Ihan karsee lammasvälly!

Mutta onneksi kaikkea kivaakin sitten löytyi. Erityisesti tuo teepannunlämmitin on niin hupsu ja hassu, että vaikka en teetä juokaan, tuo pitäisi melkein toteuttaa!

* * * * *

Nappeja olen Bloglapsen ystävällisellä avustuksella nyhertänyt. Tytär luovutti ihanan magneettieläinlaatikkonsa äitinsä nappivarastoksi.

I have made buttons. Now I have them. A lot.

Ja aurinko se paistaa. Kuvissa, kotona, kaikessa.

P.S. Olen pahoillani, että jouduin lisäämään mainoksen sivupalkkini alareunaan. Sain vaihdossa lisää kuvatilaa, koska olin käyttänyt kaiken. Kauppa oli hyvä, mutta mainos on silti ruma.