Idea. Huovutettu leppäkerttu. Iloksi ja takiksi. Sandnesin Tovesta. Koska Koppis näytti syntyessään ihan koppakuoriaiselta ja leppishän on toki myös koppis.

Toteutus. Ontuva. Ensin neulottu yksi kappale, huovutettu. Tuli kaunis, mutta liian pieni. Ehkä puolivuotiaan kokoa. Joskin Koppis on pikkuruinen ja siro, mutta silti.

This is a story of felting a ladybug-jacket for my Beetle Baby. First one is too small. I knit another one too. Even smaller, but the knit was bigger. Now I have a huge one on needles. Let´s see.

Ja sitten uuteen alkuun, kun punaisia lankoja vielä oli jäljellä. Tämä punainen on kirkkampi ja musta mustempi. Mutta kokeiluna ihan hyvä. Edellistä isompi neulomus. Huovutus. Sama ohjelma koneessa: vielä pienempi takki. Vastasyntyneen kokoa.

Nyt on tekeillä jättimäinen aihio. Siitä kuulemme toiste.

* * * * *

Ja vain koska on kaunis päivä. Yksityiskohta työhuoneelta. Pidän. Tekijä.

Neulotaan, neulotaan, neulotaan... (lauletaan Toivotaan, toivotaan -melodialla).

Oikeasti, täällä neulotaan. Multa jo kysyttiin, enkö mä enää blogia päivitä? No totta mooses päivitän! Jostain kumman syystä tämä hämärä ilmanala ei mitenkään houkuttele mua kuvaamaan, mutta koska niin jo huolissaan oltiin, lupaan skarpata. Tässä ihan pientä esimakua, että kirjottu on myös.

Of course I´m knitting! I was already asked if I will not blog any more? Yes, I will! Somehow this wintery time doesn´t make me to want to photograph. But here you see: I knit and I do some embroidery too. This is Wollmeise Natur and Libelle.

Wollmeisen Naturia ja Libelleä.

 

Lisäksi olen luvannut vaikean kirjoneuletyön seuraavaan Taitoon. Sitä on rustattu, mutta en voi vielä paljastaa. Viimeisessä numerossa oli muuten mielenkiintoinen juttu...

 

 

Muuttamisessa on paljon huonoja puolia; se on ihan kamalaa vääntämistä. Se on tuskastuttavaa ja raskasta. Kaikki on sekaisin ikuisesti, siltä ainakin tuntuu.

Meillä on kotona vielä kaikki rempallaan. Puuttuu lamppuja, laatikkokasoja seisoo siellä täällä, lasten rojut ovat levinneet sinne tänne, kun lastenhuoneet eivät vielä ole kuosissaan. Tyhjiäkin laatikoita on vähän joka nurkalla ja yksi sohva on vielä päreinä. Kahden sohvan patjaosa puuttuu. Ja niin edelleen. Sillä aikaa kun jotkut nurkat odottavat kuntoon panoa, se jo kerran siistityt ja selvitetyt levähtävät käsiin. Just.

I have almost got something ready of our removal. Moving houses is frustrating, sweaty and it takes too long. But suddenly I have one corner, which looks almost like it shoul´d! Here are some pics of my study, the place for my real job and for Handu, my yarn shop.

Mutta onneksi muuttamisessa on hyvät puolensa; yhtäkkiä on joku nurkka, joka alkaa näyttää siltä, miltä pitääkin. Nyt se on yksi mun kolmesta työhuoneestani, se varsinainen Handu, jossa myös oikeat työt tehdään. Vielä puuttuu muutamat saranat ja jotkut laatikot etsivät paikkaansa, mutta ... ihan pian! (Ne muut huoneet ovat äiti askartelee -huone, josta lisää myöhemmin, sekä värjäyskellari, josta ei lisää myöhemmin.) Tässä teille muutama kuva.

 

Aion pitää jonain joulukuun lauantaina avoimet ovet ja lankakaupan auki. Mutta en vielä sano koska, koska en tiedä.

Handulassa on meneillään muutto. Muutto on hirveää, ihanaa, kamalaa, järkyttävää ja järisyttävää. Olemme asuneet tässä samassa talossa jo pitkään, yli 10 vuotta ja tänne on molemmat lapsukaiset tuotu laitokselta kotiin. Tunnen talon joka mutkan, joka mutkan tuoksun. Nyt lähdemme täältä.

Pyydän Handun tilausten osalta pitkämielisyyttä tämän ja ensi kuun aikana, jos kaikki ei menekään piirustusten mukaan. Tavarani saattavat olla levällään täällä ja siellä ja tuolla, ei ehkä aina käden ulottuvilla.

This is a story of moving. We have been living in this place more than 10 years and now we need to leave. All pics are from our new place, which I really need to learn to love, little by little.

I also orded a bookshelf with glass doors from our nearest charpenter. I really like these and they are almost as reasonable priced as in Ikea! And handmade!

* * * * *

Olen viimeisen vuosikymmenen ajan halunnut itselleni lasiovellisia kirjahyllyjä, ettei kirjastoni niin keräisi pölyä ja sekoittuisi. Nyt päätin uuteen olkkariin tilata sellaiset puusepältä, kun petyin helsinkiläisen mittatilausvalmistajan päätä huimaavaan tarjoukseen. Naapurin puuseppä teki nämä melkeinpä Ikean hintaan! Suosittelen kysymään! Hyllyn koko on mittava 5 m x 2.40 m. Mahtuvatkohan kirjani siihen?

Näihin tulee vielä pikkuiset vetimet, jotka tekee ystävämme taideseppä Antti Nieminen. Hänellekin muuten täydet suositukseni kaikissa toimissaan.

Käsityöasioita siis tämäkin postaus.

* * * * *

Minä ja talo opettelemme rakastamaan toisiamme pikkuhiljaa.

Oma pikku ruisranteeni, ahkerin ja hyvämeininkisin muuttonaiseni:

Tähän muuttaa Handu.

 

MUUTEN

The Kirja oli Handusta väliaikaisesti loppunut. Nyt sitä saa taas!

 

 

Joulu lähestyy. En aio lähettää joulukortteja, ainakaan näillä näkymin en ehdi askartelemaan. Kuitenkin lupasin Tytärlapselle neuloa jotain joulun juhliin. Ja kohta saanen esitellä jotain. Lumihiutaleita ja tähtiä. Sun muuta:

I will not send Christmas cards this year. I have no time to do them! But I promiced still to knit something for BlogKid. This will be something lovely for her daycares Christamas party. Wait a bit still...

* * * * *

Tein ihan hasardilla omasta päästäni Koppikselle kesällä haalarin, odottamaan tulokasta. Nyt se on käytössä ja sopii hienosti! Näin Koppis matkustaa:

This is how baby travels. And she´s wearing the overall I knitted at summer. I´m glad it fits so well!

* * * * *

Suosittu ja kysytty lifestyleosioni (kuulkaa sarkasmi äänessäni) on palannut.

Vaviskaa kaikenmaailman muotibloggarit, uusi muoti-ikonitähtönen on syttynyt! Samoin sisustusbloggarit: asemanne on uhattuna! Katsokaa tätä sisustusobjektien hillittyä ja harkittua holtittomuutta! Ihailkaa asukokonaisuuden rentoa kaikenyhdistävää otetta, siinä itämainen loisto, japanilainen muotokieli, kotimainen retrotossukulttuuri ja uusin teknologia lyövät päin pläsiä kättä toisilleen!

My lifestyle part of this blog has been away for a while, but now it is here! Be aware, all the fasion bloggers of the world. She will beat you! Look at this combination on oriental ornamentation and Finnish retro slippers and new technology:

Ja nyt ne luulee, että ei se mitään enää neulo, jossain hormoonihuuruissaan vaan kuhnastelee.
Ei kuulkaa se ole näin. Mulla on vaan meneillään yksi Iisakin Kirikkö. Muistatteko Tähkän? Pitihän se alkaa aikuisten kokoa neuloa. Ja hitto, kun ton tylsää tuo sileän neuleen osuus, huoh.

Now you must think I´m not knitting at all. But I am! You remember Tähkä? I just started to knit adults size, and the part before cables was soooo boring! Yellow is still color number one!

Keltainen mullistaa maailmani. Enhän minä ole keltaisesta pitänyt! Mutta se on Tytärlapsen lempiväri ja yhtäkkiä se näyttää minustakin todella hyvältä. Pari vuotta Tytärlapsi tätä asiaa kaaliini onkin jo paukuttanut. Keltainen on uusi pinkki vai miten se oli?

* * * * *

Koska tänään oli ihanainen kuvaussää, sain aika hienoja ruutuja langoista, jotka rysäytän ensi sunnuntaiaamuna Handuun. Lankojen kuvaaminen on kivaa, lohduttavaa ja viihdyttävää! Toivottavasti kuvien katselukin?

I hope you like yarn photos. I got some nice ones today, because sun was shining. It is very rare in Finland in November.

 

Emmä taas käsitä, miten luulinkaan neulovani 50 gramman vyyhistä Teeteen uutuutta, Aureaa, yhdet vauvan ja yhdet nelivuotiaan lapaset? Pitääkö mun nyt taas tilata lisää lankaa!? Ihan kuin sitä ei tässä talossa vielä olisi!?

Kerron tästä sitten Taitossa taas lisää.

* * * * *

Ja hep! Kauppa päivitetty!

Kaikenlaista pientä kivaa on meneillään.

Tämän näette seuraavan kerran The Kirjassa. Viimeiset puserrukset ovat käynnissä, kohta kaiken pitäisi olla pinossa.

I have lots of work with The Book and with my real job. Anyway I will have somethin new to show you, maybe tomorrow!

Ehkäpä jo huomiseksi peräti uutta neulehtimisrintamalta.

* * * * *

Muutenkin on paljon töitä. Ja mitä haluaisin? Haluaisin vain...

I´d only love to...

Ensinnä, tiedotus:

Lähden ihan oikeiden töiden merkeissä Shetlantiin ensi viikoksi, 26.4.-3.5. ja tällä aikaa Handussa ei tapahdu mitään. Kauppa toimii, sieltä voi tilata, mutta toimitukset tapahtuvat vasta viikolla 19. Kannattaa siis toimia tällä viikolla, jos on kiire.

Shetlanti on tietty villamekka, katsotaan kuinka ämmän käy. Oikeasti lähden sinne liidaamaan meitin maisterisopiskelijoiden pohjoisen ulottuvuuden yhteisesiintymistä, mutta kyllä se nummilla samoilu ja lampaiden haistelukin on aika kiehtova ajatus.

I will be off to Shetland next week, and my shop will be quite quiet then. I will be leading some of our students there in festivals. Of course Shetland is the capital of wool, let's see what happens there...

* * * * *

Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Isäni täytti kunnioitusta herättävät 80 vuotta ja niissä merkeissä järjestettiin paitsi maanantain sukulaisjuhlat, myös sunnuntaina mahtavat kekkerit: konsertti, joka veti kirkon täyteen kuin nuijalla lyöden. Me, perhe, saimme paikat pylvään takaa takarivistä, irtotuoleilta. Ukko itse liidasi melkein koko konsertin.

My father filled 80 years last weekend. He had a great party: a choir concert for a full churchfull of audience. And he was conducting himself most of the concert. Even my three-year old daughter listened Granpa´s concerts whole 90 minutes. Only the last 10 minutes was little too much.

I have promiced to live still 60 years. I hope I can do it in as well condition as him.

Olen erityisen ylpeä kolmevuotiaastani, joka jaksoi kuunnella koko puolitoistatuntisen kuorokonsertin pyörimättä ja hiiskumatta. Vasta viime metreillä alkoi tytär herpaantua.

Olen itsekin uhannut elää vielä 60 vuotta. Voi kun saisin noin hyvässä kunnossa sen ajan viettää! Onnea, isä!

 

* * * * *

Olen neulomassa Rowanin Felted Tweedistä vauvan villahaalaria. Arvioikaa nyt, onko se poikien vai tyttöjen väri? Toisaalta minun maailmassani ei ole poikien ja tyttöjen värejä, on vain värejä.

I will be knitting baby knits from now on, quite much, I think. Is this for boys or girls?:

 

* * * * *

Väreistä puheen ollen, päivän väri on nimeltään Juicy Fruit on paistetta päivän.

 

 

 

No hei,

olenko mä jotenkin tullut vanhaksi vai onko tämä kehitystä? Minua kun on alkanut suunnattomasti kiinnostaa muoto. Siis vaatekappaleiden muoto. Miksi se istuu, ei istu, löpöttää, ei löpötä? Tai sitten se on tämän rupsahtavan ruumiin asettama vaade?

Tästä on tulossa pusero, luullakseni hyvin istuva. Ihan omin speksein ja aivoituksin. Se on langaltaan Silke-Tweediä ja tajuttoman hidasta, jotenkin. Ehkä se aivoittelu vie aikansa.

I think I´m growing old because I have started to think how garments should really fit. Or my body sets its demands nowadays...? That will be a sweater one day, just my own measuremenst and designs.

* * * * *

 

Juuri kun olin saanut kotimaisten villojen herätyksen, siitä alettiin meuhkata myös Ravelryssä! Nyt mulle on tulossa värjättäväksi vaikka mitä kotimaista, tuntuu tosi hyvältä! Lamalle kyytiä! Pelastetaan Suomen lammasrodut!

Kaupassa on esikurkinnassa myös paraikaa SNY-kierrokselle osallistuville oma lanka ja tarjous... mutta jotain jääköön yllätykseksi yllättäjillekin.

I´m really interested in finnish sheeps, I'd like to have some yarns in my shop also! I have already found some nice places to get some Finnsheep and other original wools of Finland. I will tell more of it later. I have a small shopupdate today:

Olen jumissa vihreään. Puodissa lisää samoja.

Kyllä! On se Sylvin takakappale! Olen selvinnyt mahdottomasta, ohjeesta neulomisesta, vieläpä ulkomaanhepreaksi! Sitä paitsi enää toinen hiha, huppu ja kukkien terälehdet puuttuvat. Joulunpyhäneuleeni tosiaankin taitaa tulla joulunpyhäneuleeksi, jos ensi viikonloppu lasketaan vielä mukaan.



* * * * *

Ei kai se omena kauas...



Blogineidon suosikkipuuhaa on viime päivinä ollut pukintuomien ompelueläinten ompelu. Hienosti sujuu.

Oikein mahtavanupeansuloisenhienoa ja neulehikasta uutta vuotta kaikille!

Neulominen onnistuu jo! Hitaasti ja hellästi, mutta onnistuu! Aloin Noron sukkalangasta välityöksi raitasukkia Jaredia matkien.



Olin oikein reipas ja rykäsin muutaman uuden vyydin puotiin.






Kiinnostuneille tiedoksi, olen saamassa silkkillä siloiteltua merinovillaista huivilankaa puotiin tuota pikaa. Toinen uutuus syksyn aikana on itse kehräämäni ja värjäämäni merinolanka. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Itse paranen jo. Äiti sen sijaan oli aamuyöstä kiidätetty piipaakyydillä sairaalaan. Pelko elää kanssamme.

Yllä näette kauniin yläselkäni tämänpäiväisen ulkoilun jälkeen. Minun, joka olen eri tarkka herkästä, valkoisesta punatukan hipiästäni. Enhän mä edes ollut auringossa koko päivänä!
(Huom. synttärijuhliin tulijat, sisällä kukaan ei ole siivonnut, kun ulkona on niin paljon siistimpää. Toivottavasti huomenna ei sada.)


Mutta neuleista vähän myös. Minulle kerääntyy värjäyshommissa uskomattomia määriä ihan lyhyitä ja vähän pidempiä, ehkä puolimetrisiä langanpätkiä. Olen pähkäillyt kovasti, mitä niistä voisi tehdä. Ja nyt mulla on välähtänyt: ne voi neuloa! Kolmio on yllättävän kaunis, siinä on pätkiä ja muutamaa ihan koko vyyhtinä itselläni pitämääni värjäystä, merinoa. Mutta sitä en vielä tiedä, mitä näistä tulee! Vaan ainahan mä jotain keksin.

Olen viettänyt ehkä kesän merkittävimmän huvipäivän luuhaten pitkin kotikaupunkiani Helsinkiä Blogilapsen - vielä kaks vee - kanssa. Hetkinen... miten niin kotikaupunkiani? Olen asunut poissa sieltä jo yli 10 vuotta. Enkä kaipaa takaisin. Mutta on stadi silti ikuisesti kotikaupunkini.

Blogilapskin nautti täysin rinnoin ja meillä oli jumalattoman hauskaa. Meidät pysäytti Espalla ainakin kuusi amerikkalaisturistia, jotka halusivat ottaa lapsesta valokuvan. Ensimmäisten kohdalla olin ihan ihmeissäni ja tietenkin superylpeä, kun ajattelin sen olevan niin söpön. Myöhemmin tuumasin asiaa ja tajusin, että lapsen täytyi näyttää amerikkalaisin silmin (tiedättehän sen lastenvaatemuodin...?) suunnilleen peikonpoikaselta kotikutoisine ruskeine nuttuineen, sinisine pilkkutrikoineen ja mekkoineen, maryjanetossuineen, liinalakkeineen ja keikkuvine pitkine saparoineen. Ja onhan se aika terhakka tummasilmäinen otus. Ja iloinen.

Blogilapselle ostettiin yks tosi kiva juttu, jota olen itsekin halunnut pitkään.



Nimesin tämän astelman oitis nimellä Juoruämmät koolla. Yksi on juorunnut jo niin, että on kaatua poksahtanut.

Kuulin nimittäin kiertokautta että neulebloggaajista "joku jossain" levittää minusta ilkeältä tuntuvaa huhua, että olisin kuulemma oikein lesoillut sillä, että en maksa lankojeni myynnistä veroa. Sanottakoon nyt kaikille yhteisesti tässä, että tämä on silkkaa puppua sekä lesoilemisen että maksamisen osalta: maksan jok'ainoan tarvittavan sentin ja siitä pitää tilitoimistoni tiukasti kirjaa. Joten voitte käydä puodissani rauhallisin mielin ja muistaa silloin, että Suomessa arvonlisävero on meistä jokaisella sama, lähemmäs neljäsosan tuotteen hinnasta.

Ääh, suutuin ehkä vähän, koska olen pitänyt neuleblogistaniaa reiluuden ja ystävällisyyden tyyssijana. Oletin, että jos jotakuta tämä asia mietityttää, hän uskaltaisi asiasta minulta kysyä. Eikä ainakaan julkisesti esittää tulkintojaan totena. Mutta nytpä asiaan saatiin selkoa.

Ja ettei menisi kiukuksi ja ruikutukseksi, laitan vielä vilautuskuvan sukista, jotka kohta valmistuvat. Näihin tulee ehkä vuosisadan ihmeellisin kantapääviritelmä, mutta siitä lisää ensi kerralla.

Kevät on kukkeimmillaan ja minä ajattelen talvea.


Talvisaikaan, kurjillakin säillä, minä tykkään pitää päällystakin sijaan pitkää villatakkia. Joudun pakosta ajelemaan aika paljon autolla - onneksi se on vähentynyt viime vuosina - enkä halua autoon pakkautua hikoilemaan missään untuvatakissa.

Aloitin tämän jättineuleen jo viime syksynä, ajattelin sitä jo viime talveksi, mutta joku blääh iski sitten. Nyt olen hartiavoimin painanut menemään, mutta tämä ei tunnu loppuvan millään. Niin -  ensin loppuukin lanka ja kärsivällisyys kuin helma.










Tästä on siis tulossa vähintään reiteen asti ulottuva takki. Ja viimeinen kerä on tätä ihanaista ja jumalaisen väristä Rowan Schottish Tweediä (#Thatch) meneillään, joudun keskeyttämään ja tilaamaan lisää. Pakko on tunnustaa tässä yhteydessä, että inspiraatiopointsit menevät tällä kertaa Tuulian upeille neulomuksille, vaikkakin olen neulonut Blogilapselle tämmöisen lyhyenä versiona jo ennemmin. Takki näkyy myös tuossa turkoosin postauksen kuvassa. Siinä värikin näkyy parhaimmillaan, melkein yhtä hienona kun se on. Ja tätä takkia muuten on pidetty ja paljon!



I have earlier knitted this kind of gardigan for BlogKid, except that one was short. You can see in in my turquoise post earlier. It has been worn a lot! And in those pictures you can see the shade almost as vivid as it is. I have also got inspiration of Tuulia's unbelievable cable gardigans.


Loppuun vielä vähän inspiraatiota ulkomailta. Tilasin TuleNeulotuksilta vähän puikkoja ja viime hetkellä mukaan liftasi setti uskomattomia Blue Sky Alpacas alpakoita. Meinasin että jos Blogilapselle vaikka slipoveria...



Tämän pitkän postin lopuksi totean, että saan huomiseksi Handuun paljon uusia lankoja. Hihhei.

Olisiko kukaan vailla organisatorisia puikkopusseja?


Aloimme suunnitella semmoisia naapurustoni monitaiturin Piian kanssa. Minä ehdottelin mallia ja Piia suunnitteli ja toteutti. Minä ehdottelin kankaita ja Piia yhdisteli. Kyllä kuulkaa yhteistyössä on voima! Vaikka tässä tapauksessa en kylläkään voi itselleni juuri krediittejä ottaa.




Jos joku on puikko-organisaattoreita kaipaava, yritän saada näitä kauppaankin. Ihquja kuoseja tulossa, muuten:




Ensi kerralla lankoja. Paljon lankoja.

EDIT: Nyt myös linkit kuviin!

Olettekos ikänä pohtineet, mitä pitäisi tehdä niille kymmenille ja sadoille pätkä- ja raitavärjättyjen sukka- yms.lankojen jämäkerille. Minä olen. Tässä on ilun päivän niksi numero yksi. Niistä voi neuloa hauskaa pintaa, tässä kolminkertaisena:



No mitä sitten pitäisi tehdä kaikenkarvaisille mallitilkuille ja muille aloituksille, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta purkamatta. No ne pitää neuloa mukaan:




Tässä neuleessa pieni resupekkalook on vain hyvästä: tästä tulee isona kissan paita. Siis Pu-kissan, joka on oikeasti mies. Siis häh? Ihmismies. On se.

Olen aivan ihastuksissani. Ajoin perjantaina Lankataloon Porvooseen Sublimen Kid Mohairin perässä. Oli sen väärti.
Tästä tulee yksinkertainen lyhyt bolero kellottuvin hihoin yhdelle ysiluokkalaiselle.

Vaikka kuinka olisin halunnut kippailla Tampereella lauantaina, meni päivä kuitenkin työn merkeissä. Jäin jumiin laulua kuulemaan. Harmi! Ensi kerralla sitten.

Olen varannut täksi viikoksi kangaspuut paikallisesta käsityökeskuksesta. Olen ihastunut torkkupeittoon Esiton mallistosta ja kärtin aikani, kunnes ohjaaja lupasi kysellä muitakin siihen malliin halukkaita kutojia, tuolla kun ei kannata laittaa puihin lointa vain yhdelle kutojalle. Sain valita äänestykseen erilaisia värivaihtoehtoja ja valitsemistani äänestyksen voitti tämä.




Lisää projektista myöhemmin.

Sisältää vilautusta. Vuodatuksen kuvatoiminto tökkii, voi olla että kuvat eivät just nyt näy...

Mulla on paraikaa meneillään eri monta syystä tai toisesta hidasta neuletta. Nytpä sitten poikkean tavoistain ja esittelen niistä pari. Muuten saattaisi mennä postitta viikkokaupalla!
Mielettömän hitaiksi ovat osoittautuneet nämä sukkavaihtosukkani Lorna's Lacesin sukkalangasta. Jostain syystä ärsyttää, että kantapään jälkeen raidat läikittyvät, mutta ehkä se on tämän langan ominaispiirre. Malli on omasta päästäni, mutta myöhemmin näin jossain blogissa Jaywalkerit ja tajusin näiden olevan jonkinlaisen muunnelman niistä. Ajattelin nimetä nää Paskakävelijöiksi, kerron myöhemmin miksi. (Ei liity vasta sairastamaani sittatautiin.)

Aloitin muutama viikko sitten mainitun kirjoneulepaidan, joka on suunnilleen ehkä kuusivuotiaan kokoa. Olen tässä vaiheessa nimennyt sen Tulvaksi, sillä pirasoitahan siihen on aikeissa tulla! Tässä on lankana pääasiassa KnitPicksin Palettet, joita tilasin taannoin. Lisäksi mukana on värien vuoksi jonkin verran ohutta Pirkkaa.
Viimeisenä sokeri pohjalla. Kummipoikani (10v) kävi kehruukurssilla ja oli kehrännyt suomenlampaan raakavillasta omaa lankaansa. Hän oli jakanut tuotostansa ainakin mummille ja kummitädille. Saimme siis molemmat pikkunäytteen lampaankakantuoksuista suloista lankaa. Poika oli kuulemma ollut oikein taitava ensikertalaiseksi...

Seuraa vilautus. Tämä ihanuus itselleni ohitti keskeneräisten neuleiden kiihdytysradalla jo aloittamani kirjoneulepuseron. Vaan en ole ihan varma tuleekohan tästä minulle hieman nafti? Toisaalta en halua tästä mitään puolijoukkuetelttaakaan, mutta kittana on ikävä. Pitää sitten keksiä jotain, jos lopputulos ei tyydytä. Vaikkapa joku muu puettavaksi ja itselle uusi puikoille? Tai armoton laihdutuskuihdutus?

No niin. Helma ja hihat puuttuvat:

Mitä tekee lankahullu, kun on hetki vapaata? Kun mies on iltaa töissä ja blogivauva jo nukkumassa?

KoolAidaa tietysti!
 - KoolAiding, of course!

Lankaa ja mehuja on vaikka koko yön värjätä.  Ja aikaa ja vapautta. Ja jätskiä pakkasessa. Olen jo värjäillyt kahdesti, kolmesti, pitkään, lyhyesti, tiukassa solmussa, löyhässä solmussa, sidottuna ja freenä.

Aamulla lisää raporttia rikospaikalta. (Ja miehen kommentteja.)

Tässä näkyvät hauskasti raitoina erilaiset punaisiksi KoolAidaamani langat.
Naimaraidat ovat kiusana siksi, että puikkokoko on liian suuri - yleensä ne eivät napakassa käsialassani tule esiin. Ja iso puikkokoko puolestaan johtuu siitä, että tämä juttu on menossa seuraavaksi huopumaan...

Tätä on vähän vaikea selittää, mutta tästä tulee vielä neulepusero. Vaikka se näyttääkin lähinnä kaulaliinalta.

Mietin, pitäiskö paljastaa naamavärkkinsä ja lähteä blogimiittiin torstaina. Hm. Tiiäppä häntä. Nähtäväksi jää...

Kävin kumminkin Porvoossa Lankatalossa pyhiinvaeltamassa ja ostin tarpeita. Vaikka sanon, että en tee muiden malleja, tämä tytön mekko keväisessä Taito-lehdessä oli niin syötävä, että pakko oli tarpeet varata. Tytärlapsi on nyt kolme kuukautta, pienin koko oli 2-vuotiaalle, ehkä siihen mennessä saisin aikaiseksi?