Aikaa on liian vähän. Joskus sitä on liikaa, eikä jaksaisi millään odottaa sen kulumista. Esimerkiksi muistelen raskausajan loppumetrejä. Nyt aikaa puolestaan on taas liian vähän. Haluaisin neuloa enemmän. Ja koska en ehdi, unelmoin ja yritän saada unelmista totta hankkimalla lankaa.

Sorruin eilen Menitassa.

Because I have not time enogh to knit as much I wanted to, I try to make my dremas come true by buying fancy yarn. Yesterday...

Onnellisenvihreälle Dropsin alpakalle on suunnitelma. Valkoinen oli heräte, jotenkin näen jonkun pienen ihmisen tepastelevan onnellisena valkeassa hupparissa.

Noro-raidat eivät ole mikään uusi ilmiö. Eivät enää millään tavalla. Mutta minä halusin neuloa tämän takin juuri Noro Silk Garden Sockista, koska tykkään siitä. Toisen prototyypin aion neuloa jostain muusta, kahdesta yksivärisestä.

Noro-stripes are not a new innovation, but I wanted to knit this of Noro Silk Garden Sock. Next time I´ll use some semisolid or solid yarn in two shades to knit the stripes. This is a prototype anyway.

Olen ennenkin pyöritellyt ideaa olkapäälipareesta, mutta en oikein ole jaksanut ajatella sitä loppuun saakka. Tuo on tuommoinen semi-raglan: erikoinen, mutta ihan hauskasti istuva. Syy, miksi kuvissa ei ole ketään sisällä on se, että meillä ei ole ketään sopivankokoista täällä; koko on noin kolmevuotiaan. Mutta tämän ongelmanhan ratkaisee aika.

I have been thinking of this kind of shouder seam before too, but now I really did it. There is no one in, because we have no one that size, which is about three yrs. But time will fix that. But tme is not going to fix the fact that neck line is not well yet, I need to knit it again with shortened rows. I´ll go on developing this idea.

Sitä ongelmaa, joka tällä hetkellä on niskassa, ei ratkaise pelkästään aika, sitä pitää vähän kehitellä. Aion lyhennetyillä kerroksilla neuloa takaosan vähemmän lieputtavaksi. Mutta menettelee tämä nyt näin prototyyppinä!

Erityisen kauniit tulivat minusta hihansuista ja muista reunuksista.

Jatkamme kehittelyä.

*****

Kehittelyä jatkan myös toisaalla. Harkitsen blogini siirtoa kokonaisuudessaan Wordpress-pohjalle ja ennen kuin päätän mitään, rakentelen ideaa täällä. Saa käydä kurkkaamassa, kommentistakin ilahdun. Jos muutos sitten astuu voimaan, päivitän kaikki linkit osoittamaan sinne ja ilmoittelen muutenkin. Kiireinen ja siksi hidas webmasterini selvittää vielä, saanko siirretyksi kaikki vanhat kirjoitukseni sinne, haluaisin kovasti.

Syy, miksi siirtoa harkitsen, on vähempi visuaalinen härpätys. Haluaisin mahdollisimman rauhallisen blogipohjan ja tuolla saan haluamaani yksinkertaisuutta. Haluan kuville enemmän tilaa. Katselen, mihin elämä vie. Toistaiseksi kaikki kirjoitukseni julkaistaan siellä ja täällä.

I´m planning to move my blog to Wordpress, here, but I´m not sure yet. I´d like to have less visual elements to share interests with my photos. Let´s see. I´ll still publish everyting both there and here.

Taivaalla näyttäytyi hämmästyttävä valoilmiö. Ei me oikein muistettu, mikä se on nimeltään, mutta ryntäsin heti ottamaan muutaman kuvan Lunatic Expressistä, kun kerta lupasin. Alle jäi melko ruma kotimekko, mutta älkää antako sen häiritä.

I promiced couple of better photos of my Lunatic Express. We saw something odd on the sky and we did not remember the name of it... and I rushed to pick up my camera and had some photos.

Se oli ihmeellinen valo!

Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle, kaikille lukijoilleni ja ystävilleni. Olette arvokkaita, ihan jokainen.

I wish you all the best for next year!

Viimeisten jouluostosten lomassa nappasin itselleni Porvoon TeeTee-shopista pari kerää Noro Silk Garden Sockia. Koska olen alkanut pitää periaatteenani, että jotain entistä pitää saada puikoilta ennen uuden työn aloittamista, nämä kaksi kerästä joutuivat odottamaan joulupäivään. Sitten se kuume alkoi: oli pakko aina seurata uuden raidan alkamista ja värin vaihtumista. Enkä monta kertaa puikkoja käsistä laskenut, ennen kuin valmista tuli.

Meillä on täällä lämpimät, tosi lämpimät lattiat ja siksi en halunnut itselleni polvisukkia vaikka pitkistä sukista olikin pula. Jotenkin säärystimetkin olivat vähän plääh, ratkaisu oli sitten joogasukat:

I got a Noro fever for Christmas. I just happened to buy two skeins of Noro Silk Garden Sock and on Christmas Day I had to start to knit knee high socks for myself. Somehow I felt socks too hot for our warm floors, so I decided to knit yoga socks. And what a joy was the way of striping!

Aivan mahtavan mukavat!

Kuten arvata saattaa, ei hulluus jäänyt pelkkiin sukkiin. Narnian tarinoiden parissa syntyi vielä pipo.

And as you can imagine the fever didn´d go down with socks. I needed to knit more: also a hat while I watched the Narnia movie... And I think I need more yarn.

Vaikka ehkä luulette valokuvieni aina onnistuvan, totuus on toinen. Tässä poseeraavat halkolaatikko ja joulukuusen oksa. Näkymää häiritsevät balleriinan pohkeeni:

Koppiksen eka mallikeikka oli sitten tässä: vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Satakunta täysin pimeää tärähtänyttä kuvaa. Päällä uusi uljas vaate (mielestäni nimeltään Lunatic Express), josta ei saa kuvissa mitään tolkkua, lukuunottamatta sitä, että kyseessä on valkoinen lappuhaalari. Housussa kakka, tietenkin, mutta kuvassa se ei onneksi tuoksu. Vaan kukapa siinä tilanteessa paikalleen poseeraamaan jäisi, äkkiähän se seistessä kylmenee.

(This is a story of LittleBeetles first modelling job. Not so successfull...)

Ja kulisseissa tapahtunutta: pipari- ja mehupalkalla sekä malli että kuvausassari yrittivät kaikkensa:

Niin tarkasti malli kuuntelee, kädet saumoissa:

Ja assarin vuoro:

Kuvaajan harmiksi mitkään kivat yksityiskohdat eivät kuvissa ole edukseen. Muutama yksityiskohtakuva sitten tässä, ilman mallia. Rypytin takaosan napeilla ja kumpparilla, jotta säätövaraa tarvittaessa piisaa.

Huh huh. Päätän raporttini Lunatic Expressistä tähän. Lupaan paremman kuvan päivänvalossa.

(Minun ihana Koppis! Minun ihana Tytärlaps!)

Joskus neuleista vaan on tosi vaikea saada kuvia. Eikä syynä ole välttämättä neule eikä kuvaaja. Vaan hangoitteleva malli. Jostain syystä isompi mallini ei oikein tykkää tästä neuleestä, jota kutsun kuvion mukaan nimellä Chocolate Box.

Sometimes it is hard to get good photos of a knit. And not because of the knit or the photographer, but the model. BlogKid doesn´t like this small vest too much: she says it is too warm. Ok, the yarn is, it is Rowan Felted Tweed. But more I think this is little too small: I really can´t understand she is so tall already! 120 cm and five yars.

I call this Chocolate Box beacuse of the square pattern and it is knit of one long piece and sewn on shoulders. I still think this is my original idea, but someone can have invented this too.

Se on kuulemma kuuma, mitä vähän ihmettelen, vaikka lankahan on itsessään lämmin, Rowan Felted Tweed. Enemmänkin tästä tuli vähän Tytärlapselle (5) nafti, en ole vielä mitenkään sisäistänyt hänen venähtäneen 120-senttiseksi hongankolistajaksi. (Tytärlapselta lähti myös ensimmäinen hammas, millä koko perhe on ylpeillyt viime aikoina).

Tämä pikku liivinen tai lämmitin on neulottu yhdestä kaulaliinamaisesta kappaleesta ja ommeltu olkapäiltä kiinni. Onko joku nähnyt jossain tämmöistä? Vai olenko keksinyt ihan itse jotain?

Edestä päin en saanut kovin hyvää kuvaa. Mallilla on niin villejä poseerausideoita.

I didn´t get a good photo of front side: she had so wild posing ideas...

Idea lähti langasta. Lanka oli tyyppiä pakko saada, Blue Sky Alpacasin Worsted Cottonia. Lanka on pumpulimainen ja keveä. Väri oli se juttu, nimeltään Cumin. Hyvin vaikeaa sanoa, onko kyseessä keltainen vai vihreä vai mikä lie sinappi, mutta väri on hehkuva ja upea: kuvissa se ei näytä lainkaan oikealta!

Oikeastaan olen jo jonkin aikaa ajatellut nuottiviivoja takin helmassa, mutta kasarityyliseen viivastoa kuvaavaan nuottitakkiin en ole halunnut ryhtyä. Ajatus modernimmasta nuotti-ideasta oikeastaan odotti vain tätä lankaa! Ja juu, ei se nuotilta enää näytä, korkeintaan hämärästi neumeilta. Takista tuli sitten Neumi.

First I fell in love with the yarn, Blue Sky Alpacas' Worsted Cotton. It is light and soft and the Cumin shade is very beautiful: some mustard, some yellow, some geen. Absolutely beautiful. I have been also thinking of somehow using notewriting in knits - I´m a musician anyway! Now my idea found a yarn and here it i and I call it Neumi (neum).

edit: napit puuttuvat. napinlävet näkyvät.

(Huomatkaa villatakin alla oleva kaunis puuvillapaita. Iso kasa kauniita tytärten vaateparsia saapui tänne kanssaneulojalltarelta, lämmin kiitos! Tytärlapsen joulu!)

* * * * *

Ilmoitusasiana: tällä hetkellä on jäljellä yksi paikka Handun Huisassa Huivilankaklubissa.

Muuttamisessa on paljon huonoja puolia; se on ihan kamalaa vääntämistä. Se on tuskastuttavaa ja raskasta. Kaikki on sekaisin ikuisesti, siltä ainakin tuntuu.

Meillä on kotona vielä kaikki rempallaan. Puuttuu lamppuja, laatikkokasoja seisoo siellä täällä, lasten rojut ovat levinneet sinne tänne, kun lastenhuoneet eivät vielä ole kuosissaan. Tyhjiäkin laatikoita on vähän joka nurkalla ja yksi sohva on vielä päreinä. Kahden sohvan patjaosa puuttuu. Ja niin edelleen. Sillä aikaa kun jotkut nurkat odottavat kuntoon panoa, se jo kerran siistityt ja selvitetyt levähtävät käsiin. Just.

I have almost got something ready of our removal. Moving houses is frustrating, sweaty and it takes too long. But suddenly I have one corner, which looks almost like it shoul´d! Here are some pics of my study, the place for my real job and for Handu, my yarn shop.

Mutta onneksi muuttamisessa on hyvät puolensa; yhtäkkiä on joku nurkka, joka alkaa näyttää siltä, miltä pitääkin. Nyt se on yksi mun kolmesta työhuoneestani, se varsinainen Handu, jossa myös oikeat työt tehdään. Vielä puuttuu muutamat saranat ja jotkut laatikot etsivät paikkaansa, mutta ... ihan pian! (Ne muut huoneet ovat äiti askartelee -huone, josta lisää myöhemmin, sekä värjäyskellari, josta ei lisää myöhemmin.) Tässä teille muutama kuva.

Aion pitää jonain joulukuun lauantaina avoimet ovet ja lankakaupan auki. Mutta en vielä sano koska, koska en tiedä.

Mieltäni on kaivellut jo pidemmän aikaa ajatus kolmiohuivista, jossa kaikki kuviot olisivat diagonaalissa, jolloin huivin harteilla ollessa kaikkien kuvioiden suunta olisi suoraan pystyssä. Pysyitkö kärryillä? En ole varma onko joku muu keksinyt tämmöistä ajatusta, mutta en ole nähnyt kuin vinokuvioisia. Siis...

Ei tämä silti mikään uniikki idea ole. Mutta tämä huivi varmasti on!

Mulla oli kolme vyyhtiä Blue Sky Alpacasin Sprud & Cloë -sarjan sukkavahvuista lankaa, merinosilkkiä. Siinä on muuten aivan ihana lanka! Kallis, mutta siloinen ja kauniisti neuloutuva. (Tilasin sitä saman tien itselleni tunikaan, mutta ei kerrota kellekään.)

This is a story of this scaf. I have been wanting to knit a triangle scarf in diagonal patterns, that means when the scarf is on shoulders, all patterns are vertical. My BlogKid here shows the idea. Yarn is Blue Sky Alpacas Sprud & Cloë sock yarn, silk and merino. Very beautiful little shiny yarn.

Ihana mallini tykkää haravoimisesta. Haravoimistahan meidän puutarhassa riittää, mutta onneksi ei ole pakko: Iiroksi kutsuttu automaattiruohonleikkuri silppuaa kevään ensimmäisissä leikkuroinnissa lehdet uuden ruohon ravinnoksi. Mikä helpotus! Mutta huvikseen meillä saa toki haravoida!

Halusin kuvausassistentin esittelevän huivin pystykuvioita. Koska haravointi olisi ollut kivempaa kävi näin:

- katso, äiti, mä teen näin, että tuuli kato heiluttelee tätä.

- älä heiluta, se tippuu!

- ei tipu.

- oho. hups. voi ei. tuuli tiputti!

Vihdoinkin sain vieraan, joka ehti vetäistä Tähkän harteilleen. Ystävä oli hieman vaivaantunut ja kaino, lisäksi takki oli tuolle hoikkaselle lievästi iso. Noloa kyllä, itselleni siitä tuli vähän nafti. Aloitin sen ennen Koppista ja päättelin Koppiksen jälkeen... Vaan kukapa selviäisi lapsen päästämisestä ilman minkäänlaisia vaurioita?

Sitä paitsi, eräs mottoni on:

Minä olen lihava, sinä olet ruma, minä voin laihduttaa.

Kaino mallini on kylläkin erittäin kaunis. Tähän tilanteeseen motto ei siis ole kovinkaan toimiva.

Tähkä on vielä pyykkipojalla kiinni. Napit on. Neulaa ei löytynyt.

This is my Tähkä jacket for adults. I had a friend visiting and the jacket is way too loose for this dancer... and which is little embarrasing it ended to be little too tight for myself: I started knitting it before baby was born and finished now. But I like the saying: I´m fat, you are ugly, I can loose weight. My shy model is anyway very beautiful.

Jacket is still closed with a peg, buttons are found, needle not.

Ihan kiva se on.

Neulominen olis niin kivaa! Se maistuisi syksyltä, omenilta, pimeiltä illoilta. Mutta aika, aika, aika se livahtelee sormieni välistä.

Istuin eilisen seminaarissa. Neuloin pipon Tähkä-takin seuraksi, jos muistatte.

En tiedä miksi huvitus- ja makuhermooni osuvat nämä aake-malliset pipot. Tätä meillä jostain syystä myös orpokotimalliksi kutsutaan. Jotenkin vain ne ovat hauskoja ja mikä parasta one size, fits all. Tätä voin pitää niin minä kuin Koppiskin, joka sunnuntaina täytti kokonaiset 11 kuukautta. (Kohta meillä päästään synttärien viettoon!).

Pikku apulainen uuden Handun järjestelytöissä:

Olin eilen aamulla Jennin (Ö.) kanssa myös telkkarissa kertomassa Neulekirjasta. Tai... miten sen nyt ottaa... istumassa koristeina parin minuutin haastattelussa, jossa neulomisesta puhuttiin. Sanoin mä ehkä yhden lauseen ja Jenni toisen. Kolmas haastateltava olikin sitten äänessä niin ettei ehtinyt kissaa sanoa. Mutta ei se mitään, kaikki näkyvyys on hyvää näkyvyyttä.

This is Tähkä-hat for Tähkä gardigan, which I like still a lot. And BlogKid likes it! I somehow like these kind of one size fits all -hats, I think they have some humour in them. Or what you think!? Jenny and I were in Finnish telly to talk about our book for couple of minutes and I actually finished my adult Tähkä gardigan for that event on sunday. But I have not had anyone to wear it for photoshooting. That next time then!

Ja mikä ihmeellisintä, sunnuntai-iltana valmistui kuin tilauksesta uusi neule, jonka sitten vetäsin niskaani, koska se ei ollut musta. Se nimittäin oli keltainen ja malliltaan aikuisten Tähkä. Siitä kuvia ensi kerralla, jos saan tänne höynäytettyä jonkun, jonka päälle sen voin pukea kuvausta varten.

Hah! Luulitte, etten bloggaa enää koskaan! Erehdyitte!

Handula on muuttanut ja se on ollut vaivalloista ja rasittavaa. Kaikki tavarat ovat yhä laatikoissaan, mutta nyt jo uudessa kodissa. Uudessa Handulassa. Yksi kerrallaan kiikutan tavaroita paikoilleen, yksi kerrallaan kannan tyhjiä laatikoita ulos. Hitaasti, hyvin hitaasti.

* * * * *

Kävin kotiseutumatkalla Laatokalla, luovutetussa Karjalassa, meidän mailla, ensimmäistä kertaa. Suvun maille sai tarpoa umpilepikossa, umpipöpelikössä, miestä korkeammassa, kilometrikaupalla, kymmenisen kilsaa kahden päivän aikana. Lonkakoukistajani tuntevat tampanneensa tietä vanhemmille. Jäljellä on kivijalkoja, maisemia ja muistoja.

Olen täynnä selittämättömiä ajatuksia. Mukana oli isosetäni, joka oli viimeinen, joka lähtiessä oven kiinni painoi, muut matkaan saatettuaan. Nuori poikanen, vasta. Lämpimästi ja hersyvästi hän kertoi, hyvät naurut ja liikutukset tarjoili.

Matka oli tärkeä.

I visited my grandparents place in Russian Karelia, which Finland had to leave for Russia in 1943. My granduncle was with us there and he was the last one who closed the home door before they had to leave and were evacuated.

Sain matkalla myös elämäni ensimmäisen punkinpureman. Sen poistaminen alavatsasta oli ilman punkkipihtejä ihan oma episodinsa.

*****

Matkaneuleenani oli Herbivore (Stephen West). Ravelryssä on meneilllään Herbivoren yhteisneulonta Handun langoista ja piti kai nyt minunkin osallistua. Huivia esittelemässä Tytärlaps (5). Lanka on Handun kashmirsukkista. Ei tullut täydellinen käsialaltaan, mutta Karjalan teillä, joissa matkaa ei lasketa kilometreissä tai maileissa vaan PIMSeissä (pers'iskua minuutissa), ei voi tasaisempaa toivoa.

I had a travel-knit with me. I joined Herbivore (by Stephen West) Knit-along in Raverly´s Friends of Ilu´s yarns. I did not get perfect quality in Karelian bad roads, but I think this will do. At least timing was perfect: I did CO at the moment I sat down in our bus, and BO half an hour before arriving.

Loin silmukat ennen Kotkaa motarilla ja päättelin ne tullessa Kotkan jälkeen. Lienee huvittanut suvun vanhempia naisia se.

Jotenkin kuvittelin, että tämä hetki olisi juhlallinen ja pyhä. Avaisin laatikon ja ottaisin Sen käteeni ja nuuhkisin sitä ja katsoisin jännittyneenä sivu kerrallaan. Ajattelisin: Se on Siinä.

Hetki oli jotakuinkin hektinen: avasin hirveällä kiireellä poksin ja nappasin kirjan kainalooni, vilkaisin kantta: aha, tämmönen. Hyppäsin autoon ja poistuin paikalta. Vasta myöhemmin ehdin katsoa kirjaa tarkemmin. Ai, tuo näyttää nyt tuolta. Ai, tämä tulikin tähän. Ai, tuo onkin nyt noin, kun se oli ennen noin. Mutta kuitenkin, muutamaa vain omaan silmääni sattuvaa yksityiskohtaa ja asiaa lukuunottamatta olen oikein tyytyväinen. Luulin, että olisin huojentunut. Nyt tuuminkin vain: nyt se alkaa.

I thought the moment woul´d be special: I woul´d open the box carefully, I woul´d enjoy a smell of it, it woul´d be a great moment in my life. In real life. It was one of those busy moments, I opend the box, took quickly one and drove somewhere. But anyway. Here is our Knitbook. The Book. I hope some day it will be published also in English, so I coul´d say: I hope you´ll enjoy it.

Saanko esitellä:

Ilona Korhonen & Jenni Österman:

NEULEKIRJA

- Tähkäpää ja muut lempineuleet

Jännitän sen vastaanottoa. Jännitän todella!

Jaa, oma suosikkiaukeamani? Se on tämä.

Seuraavaksi postitan näitä kolme laatikollista; tilanneille ja maksun maksaneille. Toivottavasti tykkätte.

Ilu: Tuletkos minun kanssa kuvaamaan nämä uudet sukat? Tulet valokuvaajan kamera-assistentiksi?

Tytärlaps: Joo! Mä olen sun assistentti!

I: Seiso siinä, niin mä testailen vähän. Hyvä, just siinä.

I: Hyvä! Nyt kato siitä reiästä, näkyykö molemmat sukat? Ja hameen helma? Näkyykö?

T: Näkyy näkyy.

I: Okei, annas mä katon niitä kuvia välillä. Ahaa, no... no... tehääs kuitenkin niin, että vedät sinä nämä sukat jalkaan ja mä otan kuvat.

T: Joo! Ne on mulle varmaan reisisukat! Ei ihan sopivat. Mä vähän näytän näitä näin:

I: Seisos ny vähän.

I: Kiitos. Ota sä vielä pari kuvaa, jos me saatais ne mun jalatkin kuvaan.

T: Joo, mä katon nyt tarkemmin.

I: On meillä pakostikin nyt jo joku kuva, jossa ne sukat näkyy, eiks ni.

T: Joo.

(Wollmeise-polvisukat. Värit Golden Pear, Aquarius ja Olio Vergine.)

(This is a story of photographing my new Wollmeise knee-high socks with my assistant, BlogKid. Age five and one week.)(Golden Pear, Aquarius and Olio Vergine are the colorways).

Ihan olen äimän käkenä. Äimänä. (Äimähän on muuten neula, tiesittehän?). Kirjan saama huomio ja suosio on jo nyt yllättänyt. Onpa mukavaa! Kiitos teille.

I´m totally amazed, how interested you all have been of TheBook. Thank you all!

* * * * *

Kyllä mä vähän neulonkin! Itse asiassa ensin kehräsin tuommoisesta Fybespatesin kuidusta tämmöistä:

First I spin, of Fyberspates beautiful fiber. Navajo plied.

Tällä kertaa halusin vähän paksumpaa. Navajokertasin.

Sitten panin puikot suihkien. Nyt olen ymmärtänyt jotain Noron värityksen anatomiasta. Kiinnostavaa. Sukat menevät vielä ihanalle ystävälle, jolle olen jäävä suureen kiitollisuudenvelkaan.

Then knitted. These are going for a friend whom I will be very thankful to.

Olen ollut iloinen lankojeni suosiosta Raverlyssä, jossa niillä on oma keskustelufooruminsa. Siellä innokkaat ystäväni päättivät aloittaa KALin eli knit-alongin, yhteisneulonnan. Yhdessä neulottaisiin huivi, Filati Rosso, jonka on suunnitellut sukkaguru Yarnissima.

Päätin minäkin sitten osallistua, kun niin kauniinväriset langat sattuivat käsille. Nämä ovat kaikki suomenlampaan huivilankaa, tumma on luonnonväristä. Ihana tuoksu!

Tuli vähän muotopuoli, mutta jotenkin pidän tästä kaikessa rujoudessaan. Vähän väärällään joka suuntaan, keskilinja hoipertelee; kuten ihminen itse! Ja yhtä keskenkasvuinen - pieni. Meinaan vilun tullen kääräistä siihen Tytärlapsen.

In Friends of Ilu´s yarns were started a KAL, Filati Rosso by Yarnissima. I decided to take part too, because I just happened to have some beautiful spare yarns. I had yellow and natural black (dark brown) Finnsheep Lace yarn. And I dyed one more, with both shades added with ornage. I knid of like this, but I have to admit it is not very perfect... the peacock-pattern appears randomly and the middle line is odd.

edit: täällä on nyt myös facebook-nappi. Tykkäilkää kokeeksi, jos tykkäilette.

Saisiko olla vähän nykytanssia?

How about some contemporary dance?

Vakavasti ottaen. Minua vähän harmittaa, että lasten vaatteet - neuleetkin - ovat usein vähän muodottomia möhkyjä: ei muotoa, ei istutuksia, ei ideaa. Villatakit ovat laatikkomallia ja mekot rypytettyjä prinsessafyllinkejä. Tietenkin, jos lapset sattuvat olemaan pyöreämahaista laatua, on niissä ideaakin, mutta kun meille on sattunut tuo varsa. Aika moni vaate näyttää... noh... huonosti istuvalta.

I don´t like the fact that quite often kid´s clothes are shapeless. They seem not to have the idea of form. Jackets are boxes and dressess princess-like, puffy. There is some idea with kids with rounded bellies, but we just happened to have her, and many clothes look like... hm... shapeless. That´s why Solido is here. I knitted it of Wollmeise, Honichtöpchen and Petit Poison. It is easy and simple. Only clue is the plied and raw hem.

Siksi syntyi Solido. Linjakas ja yksinkertainen. Sen juju on kaksinkertaisessa, huolittelemattomassa helmassa ja kontrastiväreissä. Koska se on neule, se laskeutuu kauniisti. Yläosa on helmineuletta ja muuten sileää. Lanka on Wollmeisea, väreinä Honichtöpchen ja Petit Poison. (Surkeaa tämä sisällä kuvaaminen. Hunajainen väri on suunnillen kohdillaan, mutta tumma on munakoiso-luumu-akselilla).

Ja Tytärlaps (4) tykkää.

Suloinen tanssijattareni!

My cute dancer!

Napit. Napit. Napit.

Napit on ihania. Ihanat napit on vielä ihanampia. Lisäksi niillä voi huvittaa lapsia, ainakin Tytärlaps jaksaa leikkiä niillä loputtomiin. Ja minä.

I love buttons! And also BlogKid loves them, she can play with them for hours. And I can! This is my Wollmeise garter stitch scarf (Suzanne 100%). I think I will knit also knee-high socks, gloves and a hat to complete the set. For mysel this time.

Neuloin Wollmeisesta (Suzanne, 100%) poikittain ihan yksinkertaisen kaulaliinan, jonka seuraan meinaan vielä neuloa pipon, sormikkaat ja polvisukat, jos saan aikaiseksi. Itselle. Noi napit jotenkin vaativat päästä tähän niin yksinkertaiseen huiviin virkistykseksi ja huvitukseksi. Onko pakko olla aina niin tylsä!?

Ainaoikeinneule on ihme juttu. Vielä viisi vuotta sitten olin sitä mieltä, että se on tyhmille ja taitamattomille. Nykyään se on yksinkertaisuudessaan superkaunista. Ehkä sama juttu on tuon leipälajini runolaulun kanssa: oleellinen on jäljellä.

Huomatkaa mallin kirpputorilta (eurolla) ostamat siivet, jotka kuvaan oli pakko saada.

Notice her wings.

Ihana mallini sai erikoismaininnan lasten piirustuskilpailusta. Ei piirroksesta, vaan tarinasta, joka kuvaan liittyi. Siinä seikkaili mm. kirahvinkesyttäjä, joka oli mieheksi pukeutunut nainen, jolla oli tekoparta, mutta viikset. Jes.

* * * * *

Huomenna on runsas päivitys. Olen käynyt viikonloppuisin töissä Hienossa Paikassa eikä matkan varrella ole nettiä. Siksi sunnuntaipäivitys on ollut vaakalaudalla. Torstaina siis rutkemmin.

Tällä kertaa Pauli Hanhiniemiä.

Vauvat on pieniä! Vaikka kotona asuu yksi vauvasihminen, ei sitä siltikään tajua, miten pieniä ne on! Takki on siis vähän iso. Pitäköön tätä Somaksi ristimääni takkia sitten keväällä.

Babies are small! Here lives one, but still I can´t understand how small they are! This jacket is anyway too big, but she will use it in summer. Buttons are little dangerous, I need to watch she can´t get one in her mouth. Yarn is organic wool, Semilla, from Titityy.

Laitoin ihanat lasiset napit. Tajusin sittemmin, että pitää katsoa, ettei Koppis ylety imeskelemään yhtä niistä kurkkuunsa. Tai vaihtaa napit.

Lanka on luomuvillaista Semillaa Titityystä. Ihastuttava lanka, rohmuan heti lisää.

Vaihdoin Ravelryssä itselleni Juju-lastenvaatekirjan. Ompelin siitä heti kippomyssyn. Löysin vanhasta varastosta vuoriksi ohutkarvaista teddyä ja päälle ihan puuvillakangasta. Jotenkin tuli kovin venäläinen tunnelma.

My sewing rehaseals continue. I changed for myself Juju, one nice book of sewing for kids. This sewing was about to be very basic, but I got a huge problem of hairy inside fabric I found. It was a real challenge for me. This is too small for Beetle, the baby, and too small of course for BlogKid. But I think I remember right, babies tend to grow..?

Ompelus oli olevinaan ihan peruskauraa, mutta sain kyllä kehitettyä melkoisen ongelman teddyn karvoituksesta, ne kun estivät tosi tehokkaasti esim. kanttauksen. Niissäpä tuo kyllä näkyykin, mutta sovitaan että tämä olis proto.

Koko oli tietenkin Koppikselle iso ja Tytärlapselle pieni, mutta vauvoillahan on taipumusta kasvaa, eikö?

Siinäpä se, mikä on parasta siinä, että tyttäriä on kaksi:

* * * * *

Olen iloinen siitä, että Handun langat ovat saaneet suosiota; uudet langat katoavat aina alta aikayksikön ja jotkut hyllyt paistavat eioota. Yritän parhaani mukaan pitää hyllyjä täynnä, mutta yllä olevista kuvista on pääteltävissä syy ajan rajallisuuteen.

Tomorrow I will have a shop update in Handu and I will give 10% off all. Write word 'ystävyys' (=friendship) in coupon code box while checking out. And! I have there also Handu´s Gift Voucher, if you like to have someone surprised for Valentines day. I will e-mail it even at the same day!

Ystävyyden kunniaksi, huomenna. Handussa on ystävänpäiväale. 10% alennusta kaikista tuotteista. Alen saa, kun kassalla kirjoittaa kuponkikoodin kohtaan sanan ystävyys.

Huomisen päivityksen langat ovat myös ystäväteemaisia. Mukana pyös paljon punasävyisiä Totisia. Niin! Ja uutuutena myös Handun lahjakortti. Hauska idea ystävälle, meilitse perille vielä ystävänpäiväyllätykseksi.

Kaunista ystävänpäivää!

Hullaantuneiden kanssasisarten ihkuttamana tilasin minäkin virolaisen lapaskirjan. Vain kansikuva on kamala. Kirjan sisältö on upea, kertakaikkinen. Kymmeniä ja kymmeniä historiallisia kirjoneulelapasmalleja eri puolilta Viroa. Tilasin virolaisesta kirjakaupasta nimeltä Kris.. Kirs... Kristos... Kritos... no tuolta! Hienosti toimi.

I orded this really lovely Estonian mittens book. Dozens of fairisled mitten patterns from all over Estonian counties.

* * * * *

Yritän välillä harjoitella ompeluakin.

Tytärlapsen lempiväri on yhä keltainen. Ompelin Ottobresta paitasen, joka on kyllä tyttärelle melkein tunika. Joustofrotee on Myllymuksuilta. Joustavan matskun työstämisessä olikin omat haasteensa eikä tämän vaatteen sisäpuoli kestä päivänvaloa.

I have also been practising sewing. I have to say it is quite a challenge to sew stretching materials, I hope no one sees the inside of this garment. I glued Guethermans glueable chrystals in it, because BlogKid wanted so. I hope they will stay as promised.

Tytär halusi eteen auringon ja eikun äiti liimaamaan. Nuo ovat Guthermannin liimattavia ja lupauksen mukaan pesunkestäviä strasseja.

Tytärlaps tykkkää, se kai lienee pääasia?

Tänään en ole lasten tai kenenkään muunkaan tavattavissa. Istun jalat ikkunalaudalla työhuoneellani, selailen vanhat lehdet ja värjäilen lankoja, ehkä neulonkin.

Niiden isä hoitaa niitä kuin omiaan.

Olenkin viime aikoina ollut yksikseni passissa ihan mukavasti; onhan männäviikolla tullut taloon Emma-pystikin.

Peukut pystyyn!

Thumbs up! Today I´m dyeing and sitting behind my desk at study and not being availabile for kids or anyone. Maybe I´m knitting a bit too.

Ha! Luulitko, että ne ovat jonkun kärsineet kädet? Ei, kyllä ne ovat ne ikkunalaudalle nostetut jalat.

Kummipoikani - hirveän Japanikuumeen iskemä - on kärttänyt minulta tabeja siitä lähtien kun näki omani. Nyt ne ovat valmiit! Synttärinsä ovat tiistaina. Jo 13 vuotta! Justhan se mun sylissä punaisine päineen paineli mahaani ja totesi ilahtuneena: "Pehmee!".

edit: ja lanka on Handusta, 100 % merinosukkalankaa.

Nyt saan neuloa mitä haluan. Saisinkohan vähän vauhtia siihenkin hommaan?

They are new pair of tabi socks, which my godson has been asking me to knit for him since he saw my own pair. He has birthday next week and I hope these will fit. He´s already 13 years. God, where there years has gone?

Now I can knit what ever I like. Maybe I´ll get some speed up for it now?

* * * * *

Päivitin myös Handua aamusella ja siellä kävikin melko kuhina.

Ehkä siellä vielä jotain on.

Pientä valmista isoon jalkaan.

Melkein aina neulon isoveljelleni liian pienet sukat. Josko tänä synttärinä onnistais?

On muuten vuoden ensimmäinen valmistunut neule. Säälittävää! Ideoita olis vaikka lampaat söis!

Socks for my brother for his birthday. First knit this year. Pathetic!

Vaikka kuvittelinkin, että vuosi 2009 oli surkea neulevuosi, niin ei se nyt niin surkea ollutkaan, kun tiirailin ja päivittelin Galleriaani. Kun sitä kuitenkin duunattiin sitä neulekirjaakin ja hoideltiin kauppaa.

Käykää päivittelemässä, että kaikkea se viittiikin. On Sylviä ja sun seitsemää systeemiä. Tässä muutama oma lempparini, vaikka täytyy sanoa, että vähän jokainen on vähän lemppari, tunnelmat tulevat aina mieleen kuvia katsellessa; voi kyynel, mitä kaihoa!

My Gallery 2009 is now updated. I was little afraid last year was bad knitting year, but actually: not bad at all! Here are some of my own favorites. Nothing else this time.

(Muut paitsi ylin omasta päästä.)

Ei mulla muuta.

Joulu oli kaunis. Yksinkertainen ja hijainen. Keuruun Mummilassa, me neljästään. Soma oli pakkasella puita takassa poltella ja ikkunasta katsella, kuinka saunan piipusta savu kohosi.

Sininen hetki.

We were having a peaceful Christmas, just four of us, at my Granpa´s house in central Finland. We had -20 or -25 celcius outside, inside we had fireplace and sauna. Very warm and gozy.

* * * * *

Sain viime hetkellä vinkin, että isältäni puuttuu pitkät unisukat, paleleville pohkeille. Pyhinä sain ne valmiiksi, jälleen Colinetten Cadenzaa, easy care merinoa, lemppariani, malli ihan omasta päästä. Elämäni ensimmäinen tiimalasikantapää ja sen se on näköinenkin. Kärjestä aloitetut.

The last gift was finished on yesterday, long night socks for my cold-feet-father. Colinette Cadenza again, own pattern. I think I unvented it.

* * * * *

Kids are all right

Tytärlaps 4 ja Koppis 2 kk.

Rakas Blogi,

neulon tätä jo toista kertaa, toivottavasti tämä on nyt jo toiseksi viimeinen kerta. En sittenkään ole ihan tyytyväinen, tein tämän liian isoilla puikoilla. Ehkä joudun siis kirjoittamaan sinulle vielä kolmannenkin kerran. Kutsun sitä Tuohukseksi, se on aika jouluinen nimi. Lanka on Wollmeiselta, langan nimi liittyi jotenkin alkoholiin. Tein edellisen kärjen pyöreäksi, tähän tuli kolmiomainen, jouluinen metka hiippa. Aikuisten makuun pyöreä olisi ehkä parempi.

Laitan mukaan muutaman kuvan. Valitettavasti niistä tuli hämärissä vähän ärtsyjä.

Joulunodotusterveisin ikuinen ystäväsi Ilu

I finished another one. I thin I like it, but i have to knit one more, I had little too big needles, as you can see. It is Wollmeise again. Campari Orange, I think. I´m sorry for the aggressive photos, but the sunshine was not light enough and this is the result.

Vanha kunnon. Ja lapsikin sen osaa. Helpolla hyvää.

Good old potato stamp. Even kids can do it. Cheap and easy.

* * * * *

Huomenna aamupäivällä on puodissa kaikkee kivaa uutta. Naisteemaa: Armi, Ken on kaunein?, Penelope ja Hei, hei, hei Mari. Paitsi että Ken ei ole nainen.

Ja ale jatkuu.

Shop update tomorrow a.m. And reduced prices still goes on.

* * * * *

Ja juu. On mulla yks suunniteltu ja valmistunut neulekin, mutta koska sen kuvaaminen on hämärissä aivan mission impossible, aloin neuloa samanlaista kirkkaammasta väristä. Ja lanka on tietenkin Wollmeisea. Mitä, neulooko siitä joku jotain? Keräilyesineestä?

I have knitted too. I have to tell you, it is impossible to photograph dark cables in dark weather. Flashlight makes it even worse. This is cap called Tuohus, it is knid of small handmade candle, which name I don´t know in English. I will knit another one, of brighter yarn and show pics then. Yarn is Wollmeise. Of course.

Pipon nimi on Tuohus ja se on ihan kertakaikkiaan omasta päästä neulottu. Parempia kuvia ja selostusta myöhemmin.

Sain Raverlyssä innoituksen kokeilla Rowanin Kidsilk Hazea. En ikinä ole lämmennyt pörrölangoille, olivat ne kuinka luksusta hyvänsä. Nyt kuitenkin iski idealla ja pitihän sitä alesta sitten hankkia langat.

Neuloin Tytärlapselle joulutouhuihin tunikamallisen lämmittimen ja neuloin sekaan kaikenlaisia helmiä ja tähtiä, helmet myös napeiksi. Tämä on lapselle mieluisa ja mikä ettei, menettelee.

I got inspired in Raverly, I have never liked any fluffy yarn, but I wanted to try this, Rowan Kidsilk Haze. I just got an idea for (my long-haired!) BlogKids Christmas parties. I knitted some pearls and stars in and as buttons too. But photoshooting was quite challenging...

Kuvaaminen puolestaan oli melko haasteellista.

Noh. Kelvannee.

On sillä muuten pitkä tukka!

* * * * *

Handussa on ALE, käykäätten kurkkaamassa. Myös uutuuksia menee suoraan aleen. Sunnuntaiaamuna jälleen.

Joulu lähestyy. En aio lähettää joulukortteja, ainakaan näillä näkymin en ehdi askartelemaan. Kuitenkin lupasin Tytärlapselle neuloa jotain joulun juhliin. Ja kohta saanen esitellä jotain. Lumihiutaleita ja tähtiä. Sun muuta:

I will not send Christmas cards this year. I have no time to do them! But I promiced still to knit something for BlogKid. This will be something lovely for her daycares Christamas party. Wait a bit still...

* * * * *

Tein ihan hasardilla omasta päästäni Koppikselle kesällä haalarin, odottamaan tulokasta. Nyt se on käytössä ja sopii hienosti! Näin Koppis matkustaa:

This is how baby travels. And she´s wearing the overall I knitted at summer. I´m glad it fits so well!

* * * * *

Suosittu ja kysytty lifestyleosioni (kuulkaa sarkasmi äänessäni) on palannut.

Vaviskaa kaikenmaailman muotibloggarit, uusi muoti-ikonitähtönen on syttynyt! Samoin sisustusbloggarit: asemanne on uhattuna! Katsokaa tätä sisustusobjektien hillittyä ja harkittua holtittomuutta! Ihailkaa asukokonaisuuden rentoa kaikenyhdistävää otetta, siinä itämainen loisto, japanilainen muotokieli, kotimainen retrotossukulttuuri ja uusin teknologia lyövät päin pläsiä kättä toisilleen!

My lifestyle part of this blog has been away for a while, but now it is here! Be aware, all the fasion bloggers of the world. She will beat you! Look at this combination on oriental ornamentation and Finnish retro slippers and new technology:

Kun kerran tälle itsensä, kotinsa ja perheensä häpäisemisen linjalle on lähdetty, jatketaan sitten samaan malliin ihan reilusti.

Aiheena on valvoneen kotiäidin bad-hair-day-pipo ja sen kuvaaminen omassa bäd-päässään. Sillä mutsilla on nykyään joka päivä bad-hair-day. Ja bad-household-day, muuten. Yleensä en suostu kuviin ilman meikkiä, mutta kuukaudenikäisen piimäparran äitinä sen ehkä voin tehdä. Ehkä.

Isensä kuvaaminen on suolesta. Kuvaamisen ajan vauva huusi ja nelivuotias kärtti. Otin ehkä sata ruutua. Sata! Yksikään ei onnistunut.

Vähän tarkennusvaikeuksia: pääosassa kauhugalleria, sähkötaulu, Ladakuskin joku kitarahärpätin ja Tytärlapsen garderoobi. Sivuosassa vessan avoin ovi:

Vähän huono sihti:

Kuvassa kotiäidin allit:

Voi peeveli! Näytän ihan äidiltäni ja suunnilleen yhtä vanhalta:

"Mikki kuvassa! Poikki!":

Just. Lopulta pyysin Tytärlapsen hätiin. Pyysin ottamaan yhden ruudun. Ja sen hän otti. YHDEN! Aika rock-uskottavaa:

Häpeän. Nelivuotiaskin päihittää valokuvauksessa, näytän 70-vuotiaalta äidiltäni ja kämppä on rempallaan, vaikka mähän en tee päivisin mitään! Surkeaa.

Mutta pipo on kuitenkin ihan okei. Lanka on Colinetten Ionaa, puikot isot ja malli omasta päästä.

Ensi kerralla vähemmän huumoria ja paremmat kuvat.

Olen siirtynyt pieniin ja kätevästi valmistuviin neuleisiin. Varmaan ainakin viidennet Noro Silk Garden Sock Striped Socksit (sic!) pääsivät neliskanttisilta puikoiltani. Näistä tuli vähän nuorisomallia, sillä kantikkailla puikoilla tuli entisillä silmukkamäärillä vähän pienemmät sukat. Mutta eipä hätää, eiköhän lähistöltä joku teini löydy.

I finished a pair of Noro Slk Garden Sock Triped Socks. Again. I have been knitting small and brainless things lately. This time I used square needles and these ase little smaller and tighter than previous ones, because of the needles. But I think I'll find one teenager to wear these...

* * * * *

Koppis on hyvin levollinen vauva. Tosin luulen, että hänkin vielä meille närhet näyttää, kunhan vauhtiin päästään.

My little Ladybug baby is very calm person, still, but I think she can show us later.

Handussa on tuotettu ihmeistä suurin.

12.10. klo 8.57 päästin tänne meidän puolelle Kuopuksen. Koppiksen, kuten häntä kutsun. Näyttää nimittäin ihan pieneltä koppakuoriaiselta hän.

I have seen a miracle happen. 12.10. at 8.57 am, my little darling was born. And her sister is suddenly So Big Sister. And she has learned to write and almost to read too at the age of four.

Aika paljon se näyttää Tytärlapselta. Mutta sitten ei kuitenkaan.

Tytärlapsesta tuli samoin tein isosisko, ylpeä ja onnellinen sellainen. Ja niin Iso Sisko. Osaa nimittäin jo kirjoittaa ja melkein lukea.

Jatkamme tästä onnellisina ja ihastuneina. Katsotaan, kuinka blogissa tästä lähtien neuleita ehtii esiintyä. Kunhan nyt paranen ja tasoitumme koko poppoo. Samassa rytäkässä vanhenen itsekin tänään vuodella, mutta sitä nyt ei ehdi meistä kukaan miettiä.

I try to blog, knit and dye too, but we´ll see how this all will go on. Today I am also one year older myself, but now we will not pay attention.

* * * * *

Vaan on mulla jo nyt jotain valmistakin, pientä ja tarpeellista. Pitkät kämmekkään syksyn viimoihin Colinetten Cadenzasta. On se vaan hieno lanka! Väri Kingfisher ei ole mikään ihanuus, mutta menettelee pito-(ei hienostelu-)neuleissa.

I have something finished too, basic wrist adn palm warmers of Colinette Cadenza, my favorite. It is so beautiful yarn! I´m also testing square needles, as many Finnish bloggers nowadays. I kind of like them, but I will tell more later.

Ja minä kun muutkin:

Ne ovat ne kuuluisat neliskanttiset puikot. Näistä rapsaa sitten tuonnempana.

* * * * *

Ja jos olen oikein sitkeä, saatan laittaa tänään ihan pienenpienen päivityksen Handuunkin. Turkooseja ja sinisiä on luvassa.

I will also have a very small shop update today in Handu. Turquoise and blue things.

Japanilaiset asiat ovat olleet suosiossa meillä päin viime aikoina. Eritoten sushi, joka on Tytärlapsen lempiruokaa (siitä erityisesti se raaka kala). Ja jonka tekemistä Ladakuskille ovat opettaneet ihan aidot japanilaiset sushikokit. Nam.

These socks I call Mei´s after Totoro-movies girl character. All Japanese thigs has been quite popular in our family lately, specially sushi, which is daughters favorite food. Specially the raw fish. Yammy!

Mutta nämä ovat Pikku-Meit, Totoro-elokuvan tyttösankarin mukaan.

Ensimmäiset sorkkasukkanihan pesin koneessa ja niistä tuli entiset. Ei kiva.

Japanissahan käyttävät tuollaisia sukkia. Tabeja.

Vaikka itse sanonkin, minusta lanka raidoittuu tosi kauniisti. Tähänhän mä just pyrinkin.

Juu, siis malli omasta päästä ja lanka omasta kaupasta. Värjäyserä Paula tanssii taas. Ja ovat kuulkaa mukavat, varsinkin kun pakkaa jostain syystä tässä pientä turvotusta alaraajoihin.

The pattern is my own as the yarn also. I really like the striping of this handdyed yarn, this is how I want it to be!

Onkohan lila uus keltainen?

Is violet the new yellow?

Meinasin, että tommonen vois olla kätevä.

I thought one of these coul´d be handy to wrap baby in.

Ajattelin, että Kuopus olisi kiva kietaista tuollaiseen viittamaiseen vilttiin, lähinnä automatkojen ajaksi.  Tiedä sitten häntä, millaiseksi osoittautuu käytännössä.

En muista kyllä yhtään, minkäkokoisia vastasyntyneet ovat. Pieniä kai.

Kirjailin tuollaisia puolihuomaamattomia kiemuroita. Jälkikäteen ajatellen näkyvämmät olis olleet kivemmat. Mutta ideana oli sellaiset hyökkäämättömät koristeet. Hmpf.

I can´t remember how small are newborn babies. Very small, I bet.

Lanka on Colinetten Iona, todella kiva, mutta ei niin kiva kuin suosikkini Cadenza.

Yarn is Colinette Iona, quite nice, but not as lovely as my favorite Cadenza.

* * * * *

Huomenaamuna olen päivittävä kaupan. Tiedän, että kainuunharmaksia ja tiettyjä värjäyksiä jotkut jo odottavat kuumeisena. Siksi kerron, että aion päivittää noin kello herääminen. Kuvittelisin olevani hereillä yhdeksän maissa, mutta kuten jotkut tietävät, on tässä tilassa jokainen nukuttu sekunti yksi nukuttu sekunti.

(Tämä ei voisi joitakuita olla vähempää kiinnostamatta, mutta tiedotan nyt niille, jotka jotain tiettyä välttämättä haluavat, että jos kauppaan rekisteröityy, sieltä pääsee myös nopeammin kassalta ulos, jolloin kukaan ei enää ostoskorista pääse lankoja nappaamaan.)

Tomorrow I will add new stuff in Handu Shop. I konw some of my readers wait something special, that´s why I will tell you I will update when I wake up. About 9, local time. But in my condition every second slept is a second slept...

If you want to check out quickly, I succest you register in my shop.

EDIT: Sain sähköpostia, jossa eräs langanostaja luuli, ettei kaupasta voi tilata kuin sunnuntaisin. SIISPÄ tiedoksi annettakoon, että kauppa toimii kyllä joka päivä 24 h, mutta postitus- ja työskentelypäivä on sunnuntai!

* * * * *

Tämä on kaunis päivä odotella.

Nice day to wait.

Kaupanpystytystohinoissa en ehtinyt liiemmälti neuloa, mutta koska Ladakuski toivoi saavansa hirvimetälle punaisen peruspipon, jossa olisi taitettava reuna, sen hän myös oli saava. Tai sitten ei. Nimittäin valmiin pipon ryösti Tytärlaps. Kieltämättä, tuollainen aakekalliala on hiton trendikäs lapsukaisen päässä ja ruokkii ainakin omaa huumorintajuani.

Tämä sai meillä nimen orpokotimalli, ihan vain tuon muodon vuoksi...

This was about to be my fiance´s cap for moose hunting season, which will start soon, but someone else wanted this one. I think this is quite hip! And yarn is Manos' Silk Blend, lovely choise for a cap.

Lankana on itselleni uusi tuttavuus, Manosin Silk Blend, joka olikin pipoon oiva valinta. Kerron lisää sitten Taitossa myöhemmin talvella.

* * * * *

Vähän kauppalopouutisia:

Koska äireet saa Kelan mukaan työskennellä vain sunnuntaisin, koska silloin on äitien vapaapäivä äitimisestä, Uusi Uutukainen Handu päivittyy nykyään sitten sunnuntaisin. Seuraava päivitys onkin sitten 27. päivä, ensi sunnuntaina. Tervetuloa!

Next shop update in Brandnew Handu wll be on next Sunday, 27.9. Welcome also in English and outside Finland!

Lämpimät hatut ovat olleet tässä perheessä kortilla ja niinpä: puikkoa toisen eteen vaan, mutsi.

Tänään päiväkodista kahvilan kautta leikkipuistoon vievällä reitillä näitä tilattiin jo kaksi. Baskereita siis, ei tyttöjä.

These Lizard-berets were orded already two during our road from kindergarten to playground, via cafeteria. I will tell more of this later, in the next issue of Taito-magazine.

Juu. Liskohan sieltä töllöttää. Kerron tästä lisää ei-seuraavassa-vaan-sitä-seuraavassa Taitossa.

* * * * *

Piiloleikki on ollut viime aikoina kova juttu. Saa tulla!

Now everything is ready. Welcome.

* * * * *

Valmistautukaamme henkisesti uuden Handun avajaisiin. Paljon on pientä teknistä ja ulkoasullista hinkattavaa, halajaisin kaiken täydelliseksi, ennen avausta. Siksi kestää... kestää...

The new Handu-shop is almost here. I want everything to work well before opening. But soon, soon...

Karmeet sorkat!

Olen koko kesän lätsytellyt Camperin kiiltonahkavarvastossuillani, ne ovat ihanat. Nyt alkoi palella. Mutta varvastossuista en luovu!

I have been walking with these toe sandals for the whole summer. And I don´t want to end this summer yet. I think these coul´d be very hip! Yarn is Fleece Artists BFL Sock, and I really liked it.

Noin ne näyttävätkin vähän tolkullisemmita.Voisko näistä tulla trendi?

Lanka on Titityyn sukkaklubista tullutta Fleece Artistin BFL Sockia, tosi kaunista ja mukavaa neuloa ja pitää. 

Norotti taas. Kun en oikein muutakaan saa aikaiseksi. Aluksi näiden neulominen näytti turhalta, ajattelin neulovani vuoden rumasukkia. Mutta vähän matkaa edettyäni ne alkoivat näyttää ihan hauskoilta. Näissä on Noro Silk Garden Sockin jämiä, aina kolmea lankaa kerrallaan, rivi per kerä.

These socks I knitted of Noro Silk Garden Sock leftovers, I was first thinking they are ugly, but eventually they started to look like quite nice.

Mykyräiset, lämpimät, ehkä kokoa 36. Kivat.

* * * * *

Handussa hellitään tänään eritoten turkoosin, lilan, vihreän ja sensemmoisten yhdistelmien ystäviä.

Shop update, too.

Neulehikasta viikonloppua kaikille!

Have a great, knitfull weekend!

Jostain syystä muhun on iskenyt ihan tajuton väsymys.

I´m terribly tired. But I will have my fourth doctor degree concert at weekend.

Siitä huolimatta mainostan, että neljäs tohtorintutkintooni kuuluva konsertti on varmaan kummallisinta mitä moni on konsaan kuullut:

RAUTAMUURAHAINEN

22.-23.8. Koko-teatterissa klo 19

Ilona Korhonen, runolaulu

Pauliina Syrjälä, kanteleet

Minimalistinen aikamatka Larin Parasken luihin ja ytimiin. Konsertti
jatkaa Ilonan matkaa oman elämänsä Larin Paraskeksi.

piletit 10/7

* * * * *

Pienenä välineuleena valmistuivat vissinkin neljännet Noro Silk Garden Sock raita -sukat. Näiden väreille on suosijansa.

Fourth pair of Noro Silk Garden Sock Socks. I think these shades are a favorite of many, but not necessarily mine.

* * * * *

Ja lopuksi liki pakolliset lankakuvat. PäivänPiristysPäivitys Perjantaita Pelätessä:

Olen neulonut valmista. Rummunpauketta tähän. Seuraa koruton kuvakavalkadi tytärlapsesta ja Tähkätakista. Lanka on Colinetten Cadenzaa, napit käsintehdyt italialaiset, jotka matkamuisteloin Shetlannista. Malli omasta päästä.

This is my Tähkä gardigan for BlogKid. It is of Colinette Cadenza and it is my own design as well as the model.

Nyt haluan itselleni samanlaisen. Lankaa jäi, vähän pitäis tilata. Jaksaisko?

Mä olen liekeissä! Ihan kirjaimellisesti!

Tästä ryijyprojektista mun on pitänyt raportoida jo aikapäiviä sitten, mutta nyt sykkii.

My Rug-Project is getting forward. I love it. I have managed to sew my self till flames, I´m on fire!

Elämässäni on tapahtunut arkisen proosallisia kamaluuksia ja se ajanee perheen muuttopuuhiin, ennemmin tai myöhemmin, luultavasti ennemmin. Mutta kuten mun elämässäni yleensäkin, jotain vielä parempaa on sitten odotettavissa. Jos tämänhetkisistä yltiöpäisistä kaavailuista tulee totta, ryijylle löytyy totisestikin arvoisensa paikka. Sen kuvitteleminen on pannut uutta potkua tähän hommaan.

Olen päässyt liekkeihin asti, olen siis liekeissä! Olen siis saanut tuon alareunan tehdyksi ja päässyt ompelemaan liekkejä, jiihaa!

* * * * *

Näistä tuli ihan kivat. Kyllä niihin kelpaa perillisen sitten syksymmällä puronsa töräytellä. Purosta lisää tuonnempana.

EDIT:

muistakaa, hyvät ihmiset, varmuuskopiot. uskollisen läppärini kovalevy on mennyttä ja sen mukana ties mitä. onneksi ei sinfoniaa kummem kumminkaan. kaikille opiks tämä. alert alert.

Uudessa Taito-lehdessä oli taasen tuttuun tapaan Ilun Puntari. Muutenkin taas laatulehti. Puntarissa oli parasta tällä kertaa Pirkanmaan Kotityön Kirjo-Pirkka, josta tikutin tuollaiset syyssukat tyttärelle. Kirjo-Pirkan värikartta oli uudistunut, mikä helpotus! En ole ikinä piitannut raitalangoissa sitkeästi pesivistä valko-musta-kirjo-sekamelskoista, siis siitä varsinaisesta "kirjo"-raidasta.

Loput lehestä.

* * * * *

Vaikka maassa on vielä näitä:

värjäilin jo näitä:

Ne ovat Autumn Leaves ja Niin lehdet puiston. Putoo puotii.

* * * * *

Olen saanut Norokuumeen lisäksi toisenkin kuumeen, Wollmeisekuumeen. Niitten kaupastahan on liki mahdotonta saada ostetuksi mitään, niin nopeasti kauppa aina tyhjenee, mutta onneksi kiltit blogisisaret auttavat. (Kiitän teitä kaikkia!) Olen saanut keräämisen jo hyvään alkuun, vai mitä!?

Miks ne onkin niin hienoja, hä? En käsitä.

* * * * *

Ja lopuksi, päivän shokki:

Nytkö se ei enää leiki mun kaa? Mun paraatikone! Haluan kotinörttini äkkiä kotio. PANIC PANIC PANIC.

Tytär on kyllästynyt catwalkkaamiseen. Kolmannet Norosukat on kuvattu ihan vain apilikossa. Huono kuva, väri tähänastisista itseäni miellyttävin.

New pair of Noro Silk Garden Sock Socks.

Ja seuraavat puikoille. Paitsi että keltaiset villatakkiColinettet myös.

* * * * *

Eilen lähti kehräämölle taas pukkilalaista villaa. Tästä alkavan pitkän odotuksen kruunannee syssymmällä iso satsi PukkIlua.

Shop update today: kashmir sock yarn and some discounted bamboo sock.

Tänään panen kaupassani bambusukkalangat alennusmyyntiin. Lopetan sen värjäämisen, toistaiseksi, ellei vastalauseiden myrsky ylly.

Tänään laitan sinne myös kashmirsukkalangan alkuerien finaalit, eli koe-erän ensimmäisen satsin viimeiset, odotellessani uutta, isompaa erää värjättäväksi.

Neuloskelin iltojeni ratoksi tuollaisen pikkuisen Ikarushuivin, uhkasinhan tehdä toisenkin pitsihuivin, kun alkuun pääsin. Reunapitseissä jouduin tekemään vähän kompromissia, lanka alkoi loppua kesken ja jouduin vähän oikasemaan. Harmi.

Neuloin tämän kaveriksi Tytärlapsen Harakankellopipolle ja lapasille, samasta omavärjäämästäni Norjanvillasta, väri oli nimeltään Oi sä rakas Augustin.

I have finished a small Ikarus Shawl for BlogKid. I had to improvize a bit, because I had not yarn enough, the edges are narrower than shoul´d be. Yarn is my own handdyed soft Norwegian wool and this will be a set with the hat and mittens I already have finished earlier.

Viime talvena tapanani oli kääräistä koko talvivarustettu tyttö kolmiohuiviin ja se oli jotenkin aika söpöä. Samaan tarkoitukseen. Valitettavasti tästä ei ole kuvaa - pieni armas on yhä mökkeilemässä ja ikävä on raju. Tytär ilmoitti kylläkin äsken puhelimessa, "ettei ole äitiä ikävä tipan tipan tippaa".

Vaikka moni on sitä mieltä, että pitsihuiveissa ei toimi moniväriset langat, sallinette minun olevan edes osittain eri mieltä - osittain tämä nimittäin toimii.

Norosukkavirus. Hirveä vitsaus. Onneksi keksin monta, joille sitten voin antaa nämä. Miesten sukkia catwalkkaa nelivuotias.

Lanka on uusin suosikkini, Noro Silk Garden Sock. Nopea, myhkyräinen ja mahtava.

New pair of Noro Silk Garden Sock Socks in the feet of 4-year-old, size men. Love them. And the yarn.

* * * * *

Koska nautin harvinaisesta herkusta, tyhjästä talosta monta päivää yksinäni, saatte oikein megaluokan postauksen. Nyt kun on aikaa. (Tai ei ole. Jäin kotiin mökkeilyreissulta tehdäkseni konserteista valmista. Se on etusijalla. Tokasijalla on Ladakuskin, Tytärlapsen ja mummonsa harvinainen yhteinen aika.)

I have some luxarious days in an empty house, all others left for couple of days holidays, because I need to rehearse for my next three concerts. I have now some time for blogging too! Here you see one gift BlogKid had on her birthday, crotcheted Domino Mint cookies.  They look very real! I add some inspirated yarns in shop today.

Tytärlaps sai synttärilahjaksi myös itsetehtyjä lahjoja, jotka ovat aina ihan mahtavia. Kiitos porvoolaisille näistä hienoista virkatuista Dominokekseistä.

Noiden inspiroimana tungen kauppaan Mint Songia, minttusuklaalankaa.

Lisänä päivityksessä ovat lisäerä Samba Batucadaa
ja Ja niin kaunis on tää hiljaisuutta

Kohta, kuhan kerkeen.

* * * * *

Lopuksi fotohassuttelua. Joskus epäonnistuneet otokset ovat valokuvaamisen suola. Niinkuin nyt näissäkin "otan lähikuvan kimalaisen karvoista" -kuvissa. Se onnistunut oli ihan tylsä.

Sometimes the perfect shoot is the dullest. Here you have two missed photos. More interesting than the one of bumble bees hair...

Noro Silk Garden Sock on nyt ehkä suosikkisukkalankani. Se on möykyräistä, kodikasta, upeanväristä ja jotenkin iski mun makuhermooni.

Neuloessani ensi kerralla teen kyllä monta asiaa toisin: ensinnäkin vanhalta muistia (muistelin Noro Kureyon Sockia) valitsemani 2:n puikot olivat vähän (?) kapoinen valinta. Lisäksi ensi kerralla Nororaitasukkia neuloessani kerin kantapäitä varten kolmannen kerän, omansa, että ei tule tuohon nilkkaan tuota värinvaihdosta.

Mutta nämä ovatkin prototyyppi, tulin nimittäin tilanneeksi joitakin keriä lisää... onhan tämä nopsaa neuloa, vaikka pukinkonttia ajatellen, vai?

Noro Silk Garden Sock is now my new favorite sock yarn. It is gozy, beautiful and little raw. Nex time I will choose more suitable needle size (not 2mm) and I will wind one more ball for heels. But these are protoytpe, next time I´ll know. I happened to buy couple of balls more of this...

.

Ihme on tapahtunut. Olen neulonut pitsihuivin. Ja saatanpa neuloa toisenkin, kun taas alkuun pääsin.

Kerron tästä langasta lisää syksyn Taitossa, mutta huivin malli, Triangular Scarf in Leaf Pattern on Nancy Bushin Knitted Lace of Estonia -kirjasta. Siinä toinen ihme: olen neulonut ohjeesta! Ja sen kanssa olikin ähräämistä: kiukuttelin Ravelryssäkin, kun en vain saanut mallineuletta täsmäämään,  sain aina oikeean laitaan yhden ylimääräisen silmukan ja se puuttui sitten vasemmalta. Tapani mukaan sitten vähän oikaisin ja sain kuviosta ihan oikeanlaisen, vaikka teinkin vähän tost noin ja tost noin. Reunapitsissä tein jotain väärin myös ja se jäi kärjestä vähän pussille, mutta ei se menoa haittaa. Häveliäästi kuitenkin rajasin pussituksen kuvien ulkopuolelle.

I usually don´t use patterns at all, but this time I used book, Nancy Bush´s Knitted Lace of Estonia and this is Triangular Scarf in Leaf Pattern. I had a lots of problems to get this the right shape, but this is not bad at all, at last.

Pingottaminen on vaikeaa. Mutta hätä keinot.

Huivista tuli kyllä oikeastaan ihan kiva.

* * * * *

Värjäyspadasta nousee joskus hämmentäviä yllätyksiä, yleensä ei niin positiivisia. Mutta tämä eilen vyyhdille päässyt erä sai sekä minut että naapurin Piian huokailemaan duona, että mikä onnenkantamoinen! Harmikseni en kuitenkaan muista yhtään, miten tämän olen värjännyt, semmoista kokkailua se välillä on. Istun näiden päällä pari päivää, en ehkä raaski laittaa kauppaan ollenkaan...

Sometimes my dyeing kettles give me some surprises, usually not so flattering. This time I was so lucky! But unfortunately I remember not how I cooked this! I think I have to sit on them for a while and think if I can sell them or not.

EI NÄIN -

VAAN NÄIN:

Eilen vilauttamani lapaset saivat kaverin. Pipon. Lapaset ovat päättelemättä, kuka on laiska?

Lankana on norjalainen villalanka Handusta. Tää värisävy, Oi sä rakas Augustin, oli jotenkin ittelleni mieluisa, ajatellen tietty lapsukaisen pukemista. Pipo kukkasineen on ihan hatusta tempastu. Lanka ei ainakaan Blogilasta kutittele, ja neulominen oli kivaa. Ja nyt ei talvi yllätä.

This is almost finished set for BloKid for next autumn. Yarn is from Handu, somehow I liked it a lot.

* * * * *

Tämän illan kauppalopoilu keskittyy liloihin ja purppuraisiin lankoihin, nyt siis huomio lilan ystäville!

Shop update in lilacs and violets.

edit klo 16:

olen ällistynyt ja pahoillani näppeinnuolijain puolesta: PukkIlut katosivat kaupasta tunnissa! Nelisen kiloa! Titityystä taitaa saada vielä muutamia vyyhtejä. Tämä vahvistaa sen, että yritän teettää tätä laatua lisää.

Siitä on nyt semmoinen puolisen vuotta, kun aloimme Titityyn Tiinan kanssa suunnitella yhteistyönä ihan meidän omaa lankaa. Sellaista, jota ei mistään muualta taatusti saisi; ei laatua eikä värjäystä.

Viisaita (?) päitämme pitkään yhteen kumisteltuamme ja monenmoisia vaihtoehtoja mietittyämme valikoitui Thee Kuningasidea: 100% kotimainen, sukkiin sopivan tiukkakierteinen 100% suomenlampaan villalanka.

Hankin parikymmentä kiloa villoja tuosta muutama kilsan päästä, Pukkilan lammas ja aita -nimiseltä lammastilalta. Kehruutin ne Pirtillä tiukkojen ohjeideni mukaan mahdollisimman ohueksi ja tiukkakierteiseksi. Kun sain langat, olin revetä liitoksistani, niin kauniita, lanoliinisia ja tuoksuvia lankoja sain. Värjäsin koko erän innoissani, Totisiksi, ennätysvauhtia. Langasta tuli todellinen lähilanka, PukkIlu oli syntynyt! Melkoisen mukavaa on tietää aivan tasan tarkalleen, missä ja  kenen kasvattamana ja kehräämänä lankani on syntynyt!

Rahaa paloi yllättävän paljon, mutta työtunteja tässä jutussa ei kannata edes laskea. Palkinto on tämä tyytyväinen tunne. Työ tuotti tuloksen. Miten näistä malttaa ihminen luopua!?

Tänään, torstaina, täräytän kumminkin koko setin Handuun. Aamupäivän aikana. Tätä lankaa ei sitten tule enempää, ainakaan pian. Titityyltä saanee vielä muutamia vyyhtejä.

On minun ollut hirmuisen vaikea pitää suutani kiinni tästä projektista, niin innostuin langoista. Neuloinkin jo yhdet mallisukat, ajat sitten, enkä ole voinut niitä esitellä. Tässä ne ovat, kahdella sävyllä oman mielen mukaan raidoitettuina:

Lanka on pehmeää ja varmasti vähän huopuvaista:

Mikä ilon päivä!

This is a report of the new yarn I add in shop today. I bought wool from a sheep farm very near my house, had it spinned in nearest spinnery, dyed and now I will put it in Handu. I really love this yarn, I really know where it is from!

* * * * *

Ilu on seurattavissa nyt myös Blog'Lovinissa. Tilatkaa, tilatkaa!

Seuraa blogiani bloglovin'in avulla

Valmis!

En mä sillee snaijaa, miten näit skidien releit ny vaa tulee. Kait se on snadist siistii, et ku se Kirja on veke funtsinnoist, alkaa sykkii vähä muutenki.

Mä oon joskus kuullu, et joku on sanonu et jos on mestoil, on niinku huudeil. Ja sit huudi on kumminki huppari. Et tää on nyt Huudi-huudi.

Me käytiin tsippailee ton skidin kaa Porvoossa huviksee. Ja se tietty puki Huudi-huudin, kun sattu päivä et vähä tulee vodaa ja blosaa kans.

It´s finished. Hoodie-hoody I call it. Inspirated by the Hualarj. This I kind of like. This post was written in Helsinki suburban dialect from my childhood, it is kind o impossible to tranlate, I´m sorry.

Lanka Rowan Felted Tweed, puikot 3.5. Inspiraatio ja lapsen oma toive tässä, jos muistatte. Ekat raglan-hihat, jotka oon neulonu alhaalta ylös, onnistuneesti, omasta päästä.

* * * * *

Toi skidi ei oo mikää vaaleenpunane giltsi, mut nyt vaan sattu näihin kuviin tota mutsinsa inhokkivärii. Tai ei se inhokki oo, se pitää vaan osata yhistää. Ja tulkkareis taas. Skidien siidee tsufeesettii.

EDIT:

Muistutus:

Puoti hiljenee tämän päivän jälkeen. Kauppa toimii, tilauksia voi tehdä, mutta tilaukset toimitetaan vasta 9 päivän päästä.

edit:

päivitin juuri kauppaan ison kasan uutuuksia, kotimaisia lähilankoja: kainuunharmaksen sukkalankaa ja kokeiluerän huivilankaa sekä muutaman ahvenanmaanlampaan huivilangan.

shop update: lots of local yarns.

Täällä on jotkut valmistuvien tyttöjen villatakkien kokoontumisajot.

Tämän Linneaksi (suom. Vanamo. toim. huom.) ristimäni takin aloitin jo heti joulun maissa, kun Vanhan Sataman messuilta kainalooni kiipesi 300 gramman vyyhti Fleece Artistin BFL:ää. Kerrottakoon, että eräskin neulejulkkis meinasi sen silloin kainalostani kojulla jo ryöstää, niin kaunista on lanka.

Linneasta meinasi ehtiä jo aika jättää, sillä Blogilaps on venähtänyt joululta varmaan yhden kymmenen senttiä. On se muuten aika pitkä, se tyttö, sehän täyttää vasta (jo!) neljä. Kuitenkin alun perinkin suunnitelmissani oli 3/4-hihat, sillä olen huomannut ne leikeissä aika käteviksi. Toisaalta, kuten kuvista näkee, (tämä tähän muistutukseksi itselle ja huomioksi muille) vajaamittaiset hihat näyttävät valmiiksi siltä, kuin takki olisi käynyt pieneksi, vaikkei olisikaan.

This is my latest finished ufo, I call it Linnea. I started this at Christmas, and BlogKid has grown at least 10 cm since then and this is little small already. The yarn is Fleece Artists BFL and I really love the shade and the dyeing, yarn shouted me to use garter stitch. And I did. I wanted 3/4 sleeves, but I noticed they make the jacket look like more too small. But they are handy while playing things. Somehow this works, somehow not.

Lanka vaati - suorastaan huusi - ainaoikeaa, sitä se myös sai. Jotenkin olen tyytyväinen malliin, jotenkin tuntuu kuin se ei istuisi ollenkaan. Hm. Jos se onkin sellainen semi-istuva malli!?

J.K. The Kirjan käsäri on ihan pikkuista vajaana luovutettu Gummerukselle. Huoh. Olipa se rutistus!

P.S. The manuscript The Book has been left for the publisher.

Mä kutsun sitä Maireksi. En lasta vaan takkia.

I call it Maire. Not the kid but the jacket.

(Kuulin juuri, että lapset ovat kuulemma vain 30% niin söpöjä, kuin niiden omat vanhemmat ajattelevat. Mun on ainakin ehkä noin 100.)(hih).

Halusin neuloa Shetlannista hamstraamistani Jamiesonin Heathereista tytärlapselle palmikkoisen takin ja jotain tämänsuuntaista on ollut mielessäni jo pitkään: slimmiä slimmille tytölle, kellottuvia hihoja ja helmoja, muuten kapeaa linjaa. Ja olenhan sanonut, että rrrrakastan hakasia. Ai en? Rakastan hakasia.

It is made of Jamieson´s Heather I carried out from Shetland. I wanted some cables, some slim fit and some bell-ends. And have I told you I love hooks? No? I love hooks! As you can see, it is still little big for her, but I think the season for this is autumn.

Kuten kuvista näkyy, kasvunvaraa on. Mutta syksyksihän tämä on tarkoitettu ja kesäsateet ja aurinko kasvattavat lapsia aina talvikituuttamista enempi. Hyvä siis näin.

Ja on noi tytärlapsen Ranskantuliaiskesätossutkin aika sievät.

Also her summershoes from Paris are quite cute.

* * * * *

Kaupassa oli äsken päivitys. Mukana vaikka mitä, myös himoittuja ahvenanmaanlampaan huivilankoja... sinne!

Kiitos toivottelijoille, Tukulmin reissu oli antoisa ja varsinkin se, jota ajatellen matka ensisijaisesti järjestettiin, oli kovasti tyytyväinen. Koko reissuun, mutta kivointa oli lentäminen ja Pepin talo (Junibacken). Ja kaupungilla hengailu, mikä hämmästytti, kolmevuotiaan kuitenkin kyseessä ollen. Jopa tanssijalkaa kutitti.

We visited Stockholm quickly. And we all loved it and needed it. BlogKid was the one, who orded the rules and we just followed. She loved flying and Junibacken, and even hanging around the city. Even she wanted to dance and pretend to be driving the airport Express. Thanks, Mom and Dad, Granma and Grandpa for the present.

Jopa Arlanda Expressistä sai hyvän seikkailun, kun lähti itse kuskiksi.

Kiitos, äiti ja isä eli mummi ja pappa, lahjasta. Tämä tuli tarpeeseen, kaikille.

* * * * *

Sitten vähän valmista! Fanfaareja! Serpenttiiniä! Paperisilppua!

Kyseessä on täysin fiilispohjalta neulottu haalari noin 80-senttiselle ihmiselle. Lanka on Rowanin ihanainen Felted Tweed, josta on tulossa yksi lempilangoistani. Puikot kolme.

Haalarin vetskari on liian lyhyt, ostin sen jo silloin, kun luulin tästä tulevan noin 60-senttisen kokoa. Ehkä joudun sen vielä vaihtamaan; muistaakseni hangoittelevan vauvasihmisen tunkeminen epäkäytännöllisaukkoisiin vaatekappaleisiin on suorastaan miehen työ. (Kuvassa puvussa venyttelee harjoituksen vuoksi tytärlapsen Apupupu.)

I finished this baby overall, own design, it´s Rowan´s lovely Felted Tweed, needles 3. Zipper is now little too short, I remember it is not an easy to fit a baby in through  too small openings... hm.. I bet I have to change the zipper later. But I´m quite satisfied with this anyway.

Sainpas vielä jotain pientä valmista ennen matkaa. Lapsonen oli selkeästi jo vailla kevyempää pipoa, eihän nyt vielä voi ilmankaan hiippailla - kevätilman petollisuus, tiedättehän - mutta talvivarusteet ovat jo vähän liikaa.

I got something ready before my trip. Kid´s winteraccessories are already too heavy, but she can´t be without yet. This is made of Sublime Extra Fine Merino DK. I really don´t care much of pink, neither she does. She didn´t want to have a pair of mittens of this shade, she wants them in green!

Kesävoi Sublimen Extra Fine Merino DK:sta. Makeat vaaleanpunaiset eivät ole suosikkiväreäni, eikä tytärlapsikaan enää halunnut lapasia samasta väristä. Vihreät kuulemma pitäisi olla. Mutta silti olen pontevasti sitä mieltä, että vaaleanpunainen on erilaisissa yhdistelmissä aika herkku. Makea herkku.

Tässä on sisällyksenä myös lifestyleä. Tulin nimittäin pari päivää sitten kotio sohva kainalossa. Se on aito Askon vuodesohva suoraan 70-luvulta ja se on seissyt liki käyttämättömänä jossain kulosaarelaiskodissa. Vähän se lemahtaa tuoksupusseilta, mutta muuten on ihan priima.

I bought a lovely vintage sofa from 70´s. We have no room for it, but I just loved it. It was still in the storage of an antique shop. I can not understand why I was taken there anyway, but I couldn´t resist it. I will have more photos of it while we find a proper place for it... now it stands in the middle of our hall.

Ei meillä ole yhtään tilaa sohvalle, mutta kun oli niin hieno. Lisäksi sain halvalla; tämä seisoi vielä antiikkikaupan varastossa ennen esille panoa ja varastoon minut saatiin jotenkin houkutelluksi. Ladakuskin ilme oli salamavalon räväytyksen arvoinen, kun sanoin ostaneeni sohvan.

Otan siitä vielä parempiakin kuvia, kunhan paikka on oikea eikä se enää seiso keskellä eteistä.

Mutta ensin käyn vehreämmällä saarella.

Before better photos I will visit greener island.

Ensimmäiset - vaan ei viimeiset - Koigusukkani ovat valmiit. Kerron niistä lisää seuraavassa Taitossa. Mutta vain kurkkauksen vuoksi:

My first pair of Koigu socks are finished. But I will tell more in next Taito-magazine. But just a peek:

* * * * *

Maijamirjami se sitten on kiva. Noin se vain kuljetti mulle lankoja ihan ameriikasta asti, arvokkaassa ja uhanalaisessa mitänytmatkalaukkuunlankojamahtuukiintiössään. Kiitos!

Louetin KidLiniä, pellavaa ja kid mohairia! Lisää Koigua! Ja vain minulle!

Maijamirjami brought me some yarn from US. Some lovely Louet´s KidLin and little more Koigu! Thanks!

* * * * *

Ettekä selviä nytkään ilman ilun lankakuvia. Päivän uutuuksien nimet ovat Marian anna sydän ja Jolle ei koskaan tapahdu mitään. Mutta kumpi olikaan kumpi?

Shades of the day.

* * * * *

Ensimmäinen levyarvostelu on ilmestynyt! Ja vielä valtakunnanlehdessä! Ison kuvan kera! Kristel ystävällisesti lähetti skannaukset päivän HBL:sta, kiitän yhä! (Ja jaksan ihmetellä blogimaailman ajattelevaisten ihmisten määrää!) Oli muuten melko ylistävä arvio, jos ruotsintaitoni täysin pettäneet... Voi elämä!

The first criticism of my new album was published this morning in the biggest Finnish-Swede-newspaper today, I´m sooo happy! It was quite admiring, if my Swedish language skills are still proper. Yippee!

Neulon mä! Ihan tosi!

Mä muistin taas olevani kirjoneulemäenmiehiä (vrt. viinamäenmiehiä etc.). Ja kiemuramäenmiehiä. Ihan omasta päästä ovat ja lanka on ohutta Pirkkaa, joka on yksi ikisuosikeistani.

I do knit! Really! These are my own designed mittens, and I wonder shoul´d I call them Myth or Myrtle (In Finnish Myytti or Myrtti)? Or maybe Mirto (in Sardo or Portuguese)? But I remembered I love fairisling and I really shoul´d do it more!

En osaa päättää, ovatko ne nimeltään Myytti vai Myrtti. Tai ehkä Mirto (jälkimmäinen sardoksi tai portukeesiksi)? Huh?

* * * * *

Päivän väri - lapasista inpiroituneina - tottelee samaa teemaa. En muuta pyydä, olkaa hyvät:

Viime päivinä olen puurtanut tulevan levyn parissa. Se lähtee ensi viikolla painoon ja levynjulkkarit lauletaan 13.4. Espoon Tuomiokirkossa. Tänään pitkästä aikaa voin rinta rottingilla todeta rakastavani työtäni.

My next album will be send to press next week and it will be published 13.4. Today I love my work again.

* * * * *

Olen ollut tietenkin myös lankametsällä. Lataan kohta puotiin kymmenen (!) vyyhtiä todellista ihmettä; kotimaista, ohutta, yksisäikeistä, tuoksuvaa, rasvaista ja pehmeää mohairsekoitelankaa. Koska sitä on vain kilo, nopeat syövät.

I have been yarnhunting. I found some Finnish mohair/wool yarn. I just love it, but I have only 10 skeins. For quick ones.

* * * * *

Jällen yksi aivoton seminaarineule valmistui aasisalkustani. Eilen seminaarissa.

New brainless seminaire knit. Finished yesterday in seminaire. I relly love this shade Noro Silk Garden lite, but that tomato red is ugly. I really don´t like it. But that´s the nature of Noros dyeings.

Noroa, Silk Garden liteä. Jotenkin tuo tomaatinpunainen on tässä kerrassaan karmaiseva. Tomaatinpunainen ei muutenkaan ole lempivärejä ja nyt se pilaa muuten niin hyvät Norot. Mutta sehän on Noron luonne. Voin kietoa tytärlapsen tähän kaupunkireissuille.

Minä olen luonut tupakkitakin. Akkain tupakkitakin.

Vaikka harrastuksiini ei ole koskaan kuulunut minkäänsortin röyhyttely - se kun ei sovi kovin hyvin yhteen siviiliammattini laulaja kanssa - olen joskus ajatellut, että kun tulen vanhaksi, alan polttaa piippua. Tai ainakin pitää sitä toistuvasti suussani. Sen verran hauskoilta näyttävät vanhoissa valokuvissa vanhat akat piipunnysä suussaan. Vähän anarkistisilta.

Tästä takista kylläkin piti tulla jotain ihan muuta.

I have created a smoking jacket for old ladies. I have never been smoking, but I woul´d like to start keeping a pipe in my mouth while I get old. I think it looks so cool in old photos, old ladies with a short pipe in their mouths. This is perfect jacket for pipe stuff: look at those pockets!

Siitä piti tulla trendikäs a-linjainen liehuke, mutta tämä tuli. Tämä on nimittäin totaalisesti liian iso. Tarvitsisin tänne naisen, joka olisi huomattavasti minua isompi, ainakin leveämpi ja haluaisi neuloa tällaisen pienempänä. Hm.

En näemmä vieläkään oikein käsitä, minkäkokoinen ihminen olen. Nimittäin laskin ja suunnittelin tämän tosi hyvin. Mittailin jopa keskeneräisenä, että hyvä tulee. Ja tuli jättimäinen, vaikka piti tulla istuva.

This was about to be trendy and slim jacket, but it is enormous! I was counting and measureing well, but I think that´s why I knitted this too big. I did it again!

Kuvissa oleva ihanainen malli on itseäni soukempi, mutta on pukeutunut useampaan villapaitaan. Ja takki on kuin KIRKONKELLO!

Hihoihin ja taskuihin olen enemmän kuin tyytyväinen.

Kyllä noihin piipputarvikkeet mahtuvat!

Lanka on Shibuin suositeltavan ihanaa merinoalpakkaa, väri on mulberry, vaikka kuvista sitä on vaikea päätellä. Napit ovat sekalainen valikoima nappilootastani, tuo alkoi näyttää kivalta, kun selvisi mikä tästä on tulossa. Siitä tuli Carmela.

Takki on oikeasti tosi hieno. Sen pitäisi vain olla sopivaa kokoa. Sen pituinen se.

* * * * *

Kuten takkikuvista näkyy, lunta sataa. Mutta kevät on tulollaan jo muualla.

As you can see in jacketpics it is snowin. But spring is somewhere else. We are going to eat some basilicum soon.

Kohta meillä syödään basilikaa.

* * * * *

Ja vielä, jo megalomaaniset mittasuhteet saanut värjäilyhulluuteni tämänpäiväinen hetelmä: Korallia, korallia. Puodih.

Tämä on kertakaikkiaan säälittävää.

Tämä on varmasti säälittävin ja surkein kirjoitus blogissani ikinä.

Kuvat ovat kamalia. Neule on epäonnistunut. Minä olen epäonnistunut.

I´m a failurer. Looser. Pathetic. This is the worst ever post in my blog.

Neulasin Moreno-nimisen villapaidan Dropsin Silke-Tweedistä. Idea oli mahtava ja kerrankin - tämä on tosiaan ainoa kerta - piirsin ensin kaavion ja mallikuvan ja laskin silmukkamäärät ja sensemmoista. Siksi varmaan epäonnistuinkin; luotin suunnitelmaan. Tarkoitus oli tehdä Grunge Classics, saumat ulkopuolella hönöttämässä ja vähän robusti ilme noin kaikenkaikkiaan. Ja mitä sitten tuli!?

This is the problem. Pullover called Moreno. Too everything. This is about to fall all the time and it is too big for me. I think the problem was I this time draw a pic and counted stitches and everything. And I followed the scetch.

Mikä sitten on ongelma? Kaula-aukko on liian suuri. Neule on koko ajan putoamaisillaan päältä. Ja se on muutenkin isommalle ihmiselle kuin minä, tosin ehkä isommalla ihmisellä se ei valahtaisikaan olalta alas. Mitä tällä nyt tekis?