Näillä säillä ei nimittäin neulota. Eikä istuta sisällä muutenkaan. Eikä ainakaan pureta sisällä laatikoita ja kasailla hyllyjä, vaikka sille olisi suurin tarve. Näillä säillä nautitaan uuden kodin kauniista puutarhasta - tai puistosta, miksi sitä kutsun.

I have not been knitting. I have been enjoying the new house´s garden. I´m so glad I have this place and these people here. Home. My life has been quite odd lately.

Viime viikolla kävin aamuteeveessä Jennin kanssa. Kävin myös kirjastossa kirjailijavierailulla, mitä pidin mukavana mutta aika absurdina. Minäkö kirjailija? Kävin kuitenkin myös Läänintaiteilijattaren kutsumana säveltäjävierailulla naapuriläänissä. Se on lähempänä identiteettiäni. Absurdi yhdistelmä. Elämäni on tällä hetkellä aika outoa.

Onneksi on tämä koti ja nämä ihmiset. Kotisatama.

Lähipäivinä Handussa alkaa ilmoittautuminen uuteen sukkalankaklubiin. Sinne siis.

There will be new Sock Yarn Club in Handu. Check it out. In next couple of days it will be availabile.

 

 

Hah! Luulitte, etten bloggaa enää koskaan! Erehdyitte!

Handula on muuttanut ja se on ollut vaivalloista ja rasittavaa. Kaikki tavarat ovat yhä laatikoissaan, mutta nyt jo uudessa kodissa. Uudessa Handulassa. Yksi kerrallaan kiikutan tavaroita paikoilleen, yksi kerrallaan kannan tyhjiä laatikoita ulos. Hitaasti, hyvin hitaasti.

* * * * *

Kävin kotiseutumatkalla Laatokalla, luovutetussa Karjalassa, meidän mailla, ensimmäistä kertaa. Suvun maille sai tarpoa umpilepikossa, umpipöpelikössä, miestä korkeammassa, kilometrikaupalla, kymmenisen kilsaa kahden päivän aikana. Lonkakoukistajani tuntevat tampanneensa tietä vanhemmille. Jäljellä on kivijalkoja, maisemia ja muistoja.

Olen täynnä selittämättömiä ajatuksia. Mukana oli isosetäni, joka oli viimeinen, joka lähtiessä oven kiinni painoi, muut matkaan saatettuaan. Nuori poikanen, vasta. Lämpimästi ja hersyvästi hän kertoi, hyvät naurut ja liikutukset tarjoili.

Matka oli tärkeä.

I visited my grandparents place in Russian Karelia, which Finland had to leave for Russia in 1943. My granduncle was with us there and he was the last one who closed the home door before they had to leave and were evacuated.

Sain matkalla myös elämäni ensimmäisen punkinpureman. Sen poistaminen alavatsasta oli ilman punkkipihtejä ihan oma episodinsa.

*****

Matkaneuleenani oli Herbivore (Stephen West). Ravelryssä on meneilllään Herbivoren yhteisneulonta Handun langoista ja piti kai nyt minunkin osallistua. Huivia esittelemässä Tytärlaps (5). Lanka on Handun kashmirsukkista. Ei tullut täydellinen käsialaltaan, mutta Karjalan teillä, joissa matkaa ei lasketa kilometreissä tai maileissa vaan PIMSeissä (pers'iskua minuutissa), ei voi tasaisempaa toivoa.

I had a travel-knit with me. I joined Herbivore (by Stephen West) Knit-along in Raverly´s Friends of Ilu´s yarns. I did not get perfect quality in Karelian bad roads, but I think this will do. At least timing was perfect: I did CO at the moment I sat down in our bus, and BO half an hour before arriving.

Loin silmukat ennen Kotkaa motarilla ja päättelin ne tullessa Kotkan jälkeen. Lienee huvittanut suvun vanhempia naisia se.

 

Handulassa on meneillään muutto. Muutto on hirveää, ihanaa, kamalaa, järkyttävää ja järisyttävää. Olemme asuneet tässä samassa talossa jo pitkään, yli 10 vuotta ja tänne on molemmat lapsukaiset tuotu laitokselta kotiin. Tunnen talon joka mutkan, joka mutkan tuoksun. Nyt lähdemme täältä.

Pyydän Handun tilausten osalta pitkämielisyyttä tämän ja ensi kuun aikana, jos kaikki ei menekään piirustusten mukaan. Tavarani saattavat olla levällään täällä ja siellä ja tuolla, ei ehkä aina käden ulottuvilla.

This is a story of moving. We have been living in this place more than 10 years and now we need to leave. All pics are from our new place, which I really need to learn to love, little by little.

I also orded a bookshelf with glass doors from our nearest charpenter. I really like these and they are almost as reasonable priced as in Ikea! And handmade!

* * * * *

Olen viimeisen vuosikymmenen ajan halunnut itselleni lasiovellisia kirjahyllyjä, ettei kirjastoni niin keräisi pölyä ja sekoittuisi. Nyt päätin uuteen olkkariin tilata sellaiset puusepältä, kun petyin helsinkiläisen mittatilausvalmistajan päätä huimaavaan tarjoukseen. Naapurin puuseppä teki nämä melkeinpä Ikean hintaan! Suosittelen kysymään! Hyllyn koko on mittava 5 m x 2.40 m. Mahtuvatkohan kirjani siihen?

Näihin tulee vielä pikkuiset vetimet, jotka tekee ystävämme taideseppä Antti Nieminen. Hänellekin muuten täydet suositukseni kaikissa toimissaan.

Käsityöasioita siis tämäkin postaus.

* * * * *

Minä ja talo opettelemme rakastamaan toisiamme pikkuhiljaa.

Oma pikku ruisranteeni, ahkerin ja hyvämeininkisin muuttonaiseni:

Tähän muuttaa Handu.

 

MUUTEN

The Kirja oli Handusta väliaikaisesti loppunut. Nyt sitä saa taas!

 

 

Rakas blogini,

olen pahoillani, että olet viimeaikoina jäänyt muuttohässäkän, hientuotannon, Tytärlapsen 5-vuotissynttärihumun sekä Koppiksen perässä juoksemisen jalkoihin. Pahimpana näistä ehkä ensimmäinen ja viimeinen. Ilahdutan sinua kuitenkin lähettämällä muutaman kuvan. Haluan niillä muistuttaa, että aion olla uskollinen ystäväsi ja tarinasi kirjoittaja jatkossakin, vaikka nyt onkin hiljaisempaa. Ja arvaa mitä? Minulla on monta neulettakin viimeistelyä vaille kuvaamista odottamassa. Kun nyt tämän muuton saisin handlatuksi...

uskollinen ystäväsi Ilu

Dear blog,

I´m sorry have been writing so rarely, but moving, swetting, BloKid´s birthday cebrateing and babywatching has been quite exhausting lately. But I send you here some photos, I hope you have wonderful time with them while waiting me back,

yours sincerely, Ilu

 

Ihanaakin ihanampi Tytärlapseni täytti eilen viisi. Juhlimme ankarasti.

Koppis 9 kk, toinen ihanaiseni. Alkaa jo esitellä luonteenpiirteitään ahkerasti. Nokkela, hyväntuulinen ja vakaatahtoinen tyttö. Kuten ilmeesä voi aavistella.

 

Olen hitaasti mutta varmasti saanut lisätyksi kuvia Neulekirjan Ravelrysivulle. Sieltä siis voivat Ravelryn käyttäjät käydä kurkkimassa kirjan tulevaa kuvitusta. 

If you use Ravelry, you can now see photos of The Book here.

* * * * *

Muuten. Juhannusta. Fotoina. Maalla mennään tyylillä.

Midsummer in photos.

Kaunista keskikesän juhlaa kaikille!

 

edit: perskutarallaa! blogipohja taas ryttyilee! pah. taitavampia tarvitaan!

Koko revohkamme vietti eilisen päivän Lintsillä. Päivä huipentui tytärlapsen ihanan ja lemppareimman, Tukholmista ostetun hatun putoamiseen Linnunradalle ja häviämiseen sille tielle. Jokaisella kunnon äidillä on tietenkin vastavalmistunut, itseommeltu, uusi hattu käsilaukussa. (Kangas Ameriikasta, kaava uudesta Ottobresta). Sillä pelastettiin loppuilta, Veeruskan kautta kotio.

We visited Finland´s biggest amusement park, Linnanmäki (Borgbacken) in Helsinki yesterday. BlogKid´s most loved cap was lost in one tunneltrain and we did not get it back. Every good mom has a brandnew, own sewd new hat in handbag. I did. And it made us survive home without too much tears.

Ja mikä olisikaan suurempi ilo nelivuotiaalle kuin hattara?

Ja toiset osas ottaa rennosti koko Lintsihumun.

Jutustelimme Tytärlapsen (4) kanssa äsken siitä, millaista oli ennen kuin meillä oli lapsia.

- Silloin nuorena mulla ei vielä ollut lapsia.
- Miks?
- No kun mä en halunnut vielä lapsia.
- Oli varmaan mukavan rauhallista.

* * * * *

Niinpä. Silloin sitä ennätti. Nyt vähän rajallisemmin. Mutta jotain kuitenkin!

Tämä on itse värjäämääni alpakkaa. Tein jotain erikoista: opettelin Navajo-kertaamaan. Oli aluksi ihan helvettiä, kierrettä tuli liikaa, säie pyrki katkeilemaan ja menemään syhmyrään. Sitten, ihan yhtäkkiä se alkoi sujua. Tuli kaunista lankaa, minusta. Navajo-kertaan toistekin.

* * * * *

Joskus pienet arkiset asiat ovat perin somia, kun oikeasta kulmasta katsoo.

 

 

 

 

Kävin Glasgowssa. Se oli ihanaa ja hirveää. Ihanaa oli olla poissa, hirveää oli olla poissa. Koppis on niin pieni! Kaupunki oli vähän kurja, yksi valtava ostoskeskus. Aikaa oli vähän ja työtä sopivasti. BBC päivittää.
Ja Herald.
Ja Scotsman.

Mulla on mahtava duuni.

I wisited Glasgow. Short trip. Very nice, very quick.

* * * * *

Koska olin viikonlopun reissussa, ei sunnuntaina ollut Handussa päivitystä. Tänään oli, ihan pieni. Tarzanin kalsarit, toiveiden täyttymys. Ja Totisia. Mänkee.

 

 

 

 

Kylläpä neulottaisi! Kehruuttaisi myös! Sijaistoimintoina päivitän kauppaa. Huomenna. Mukana myös muutama unehtunut PukkIlu.

I'd like to knit. Have no time. Instead I'm dyeing.

Vahvistettu merinosukkalanka uudistuu. Uusi on napakampaa ja ohuempaa, tämmöistä:

* * * * *

Sulattelimme, maustoimme ja värjäilimme Tytärlapsen kanssa saippuoita, saippuamassasta tosin, päiväkodin tädeille ja muille muistamisen arvoisille joulun alla. Niistä tuli kauniita. Ja se oli kivaa.

Some soap. We did for daycare ladies and some other people. It was nice! And beautiful.

* * * * *

Tytärlapsen uusi ihana lelu. Puuta. Porvoosta, Riimikosta.

New toy. Wooden and very popular now at our place.

PukkIlupäivitys tulossa Handuun huomenna! Aamulla.

Kohta Handu repeää PukkIluista. Nyt luulisi jokaiselle riitttävän, päivitän sinne koko satsin. Jos joku sitten jää rannalle ruikuttamaan, päivittää Titityy vielä myöhemmin satsin PukkIluja haluaville.

Nyt väreinä on kaikenmaailman totisia ja lisäksi erikoissatsi monivärisiä! Ja muutama au naturel, ihan luonnontilainen.

Tomorrow I will update in Handu loads of PukkIlu, my very ekological Finnsheep yarn. I have bought the organic Finnsheep wool from the nearest breeder and got it spinned in nearest spinnery. And in addition I have dyed it in my own study.

(kiva toi kuvaan sattunut roska).

Ja siis kyse on ekologissima-sukkalangasta (100%). Olen ostanut villat parin kilometrin päässä sijaitsevalta luomulammastilalta (suomenlammasta), kehruuttanut ne lähimmässä kehräämössä tiukkakierteiseksi omien speksieni mukaan ja kuljetuttanut ne kaiken lisäksi joukkoliikennevälineellä! Lisäksi olen värjännyt ne itse omalla työhuoneellani, niinkuin aina teen, mahdollisimman vähävetisesti. Joten tässä on siis keveän sielun lanka, eniten tietenkin itsellen.

* * * * *

Lisäksi haluan toivottaa kaunista uutta vuotta kaikille!

I wish beautiful New Year everyone with these pictures. We really have some snow and cold here. Let´s look at these when we try to explain that the real winters were on our childhood, not any more. Or when globe has warmed up + 5 degrees...

Näitä kuvia katselkaamme sitten, kun väitämme, että lapsena oli aina kunnon talvi. Tai sitten, kun ilmasto on lämmennyt viisi astetta.

Joulu oli kaunis. Yksinkertainen ja hijainen. Keuruun Mummilassa, me neljästään. Soma oli pakkasella puita takassa poltella ja ikkunasta katsella, kuinka saunan piipusta savu kohosi.

Sininen hetki.

We were having a peaceful Christmas, just four of us, at my Granpa´s house in central Finland. We had -20 or -25 celcius outside, inside we had fireplace and sauna. Very warm and gozy.

 

* * * * *

Sain viime hetkellä vinkin, että isältäni puuttuu pitkät unisukat, paleleville pohkeille. Pyhinä sain ne valmiiksi, jälleen Colinetten Cadenzaa, easy care merinoa, lemppariani, malli ihan omasta päästä. Elämäni ensimmäinen tiimalasikantapää ja sen se on näköinenkin. Kärjestä aloitetut.

The last gift was finished on yesterday, long night socks for my cold-feet-father. Colinette Cadenza again, own pattern. I think I unvented it.

* * * * *

Kids are all right

Tytärlaps 4 ja Koppis 2 kk.

 

Vanha kunnon. Ja lapsikin sen osaa. Helpolla hyvää.

Good old potato stamp. Even kids can do it. Cheap and easy.

 

* * * * *

Huomenna aamupäivällä on puodissa kaikkee kivaa uutta. Naisteemaa: Armi, Ken on kaunein?, Penelope ja Hei, hei, hei Mari. Paitsi että Ken ei ole nainen.

Ja ale jatkuu.

Shop update tomorrow a.m. And reduced prices still goes on.

* * * * *

Ja juu. On mulla yks suunniteltu ja valmistunut neulekin, mutta koska sen kuvaaminen on hämärissä aivan mission impossible, aloin neuloa samanlaista kirkkaammasta väristä. Ja lanka on tietenkin Wollmeisea. Mitä, neulooko siitä joku jotain? Keräilyesineestä?

I have knitted too. I have to tell you, it is impossible to photograph dark cables in dark weather. Flashlight makes it even worse. This is cap called Tuohus, it is knid of small handmade candle, which name I don´t know in English. I will knit another one, of brighter yarn and show pics then. Yarn is Wollmeise. Of course.

Pipon nimi on Tuohus ja se on ihan kertakaikkiaan omasta päästä neulottu. Parempia kuvia ja selostusta myöhemmin.

 

Jos ette ole sattuneet huomaamaan, on lankojen kuvaaminen suurta hupiani. Kikkailen päiväohjelmani sellaiseksi, että pienikin luonnonvalon pilkahdus on vangittavissa kennolle. Jos pilkahdusta näin marraskuussa näkyy.

Valokuvaamisesta en teknisesti paljoakaan tajua. Säädän ja värkkään, kunnes näkymä ja otos ovat mieleiseni. Mitään fotoshoppia en käytä. Ehkä pitäis.

I really like to photoshoot yarn. I just wait the only sunlight you can catch in Novemper in Finland and just try to take as good photos as possible. Technically I understand nothing and I don´t use any photoshops.

If you get bored to these, please shout in commentbox. (And these are in Handu also).

Hihkaiskaa sitten, jos kyllästytte lankakuviin, itseäni ne piristävät. Handussakin ne ovat, nämä.

 

Olen siirtynyt pieniin ja kätevästi valmistuviin neuleisiin. Varmaan ainakin viidennet Noro Silk Garden Sock Striped Socksit (sic!) pääsivät neliskanttisilta puikoiltani. Näistä tuli vähän nuorisomallia, sillä kantikkailla puikoilla tuli entisillä silmukkamäärillä vähän pienemmät sukat. Mutta eipä hätää, eiköhän lähistöltä joku teini löydy.

I finished a pair of Noro Slk Garden Sock Triped Socks. Again. I have been knitting small and brainless things lately. This time I used square needles and these ase little smaller and tighter than previous ones, because of the needles. But I think I'll find one teenager to wear these...

* * * * *

Koppis on hyvin levollinen vauva. Tosin luulen, että hänkin vielä meille närhet näyttää, kunhan vauhtiin päästään.

My little Ladybug baby is very calm person, still, but I think she can show us later.

Handussa on tuotettu ihmeistä suurin.

12.10. klo 8.57 päästin tänne meidän puolelle Kuopuksen. Koppiksen, kuten häntä kutsun. Näyttää nimittäin ihan pieneltä koppakuoriaiselta hän.

I have seen a miracle happen. 12.10. at 8.57 am, my little darling was born. And her sister is suddenly So Big Sister. And she has learned to write and almost to read too at the age of four.

Aika paljon se näyttää Tytärlapselta. Mutta sitten ei kuitenkaan.

Tytärlapsesta tuli samoin tein isosisko, ylpeä ja onnellinen sellainen. Ja niin Iso Sisko. Osaa nimittäin jo kirjoittaa ja melkein lukea.

Jatkamme tästä onnellisina ja ihastuneina. Katsotaan, kuinka blogissa tästä lähtien neuleita ehtii esiintyä. Kunhan nyt paranen ja tasoitumme koko poppoo. Samassa rytäkässä vanhenen itsekin tänään vuodella, mutta sitä nyt ei ehdi meistä kukaan miettiä.

I try to blog, knit and dye too, but we´ll see how this all will go on. Today I am also one year older myself, but now we will not pay attention.

* * * * *

Vaan on mulla jo nyt jotain valmistakin, pientä ja tarpeellista. Pitkät kämmekkään syksyn viimoihin Colinetten Cadenzasta. On se vaan hieno lanka! Väri Kingfisher ei ole mikään ihanuus, mutta menettelee pito-(ei hienostelu-)neuleissa.

I have something finished too, basic wrist adn palm warmers of Colinette Cadenza, my favorite. It is so beautiful yarn! I´m also testing square needles, as many Finnish bloggers nowadays. I kind of like them, but I will tell more later.

Ja minä kun muutkin:

Ne ovat ne kuuluisat neliskanttiset puikot. Näistä rapsaa sitten tuonnempana.

* * * * *

Ja jos olen oikein sitkeä, saatan laittaa tänään ihan pienenpienen päivityksen Handuunkin. Turkooseja ja sinisiä on luvassa.

I will also have a very small shop update today in Handu. Turquoise and blue things.

Meinasin, että tommonen vois olla kätevä.

I thought one of these coul´d be handy to wrap baby in.

Ajattelin, että Kuopus olisi kiva kietaista tuollaiseen viittamaiseen vilttiin, lähinnä automatkojen ajaksi.  Tiedä sitten häntä, millaiseksi osoittautuu käytännössä.

En muista kyllä yhtään, minkäkokoisia vastasyntyneet ovat. Pieniä kai.

Kirjailin tuollaisia puolihuomaamattomia kiemuroita. Jälkikäteen ajatellen näkyvämmät olis olleet kivemmat. Mutta ideana oli sellaiset hyökkäämättömät koristeet. Hmpf.

I can´t remember how small are newborn babies. Very small, I bet.

Lanka on Colinetten Iona, todella kiva, mutta ei niin kiva kuin suosikkini Cadenza.

Yarn is Colinette Iona, quite nice, but not as lovely as my favorite Cadenza.

* * * * *

Huomenaamuna olen päivittävä kaupan. Tiedän, että kainuunharmaksia ja tiettyjä värjäyksiä jotkut jo odottavat kuumeisena. Siksi kerron, että aion päivittää noin kello herääminen. Kuvittelisin olevani hereillä yhdeksän maissa, mutta kuten jotkut tietävät, on tässä tilassa jokainen nukuttu sekunti yksi nukuttu sekunti.

(Tämä ei voisi joitakuita olla vähempää kiinnostamatta, mutta tiedotan nyt niille, jotka jotain tiettyä välttämättä haluavat, että jos kauppaan rekisteröityy, sieltä pääsee myös nopeammin kassalta ulos, jolloin kukaan ei enää ostoskorista pääse lankoja nappaamaan.)

Tomorrow I will add new stuff in Handu Shop. I konw some of my readers wait something special, that´s why I will tell you I will update when I wake up. About 9, local time. But in my condition every second slept is a second slept...

If you want to check out quickly, I succest you register in my shop.

EDIT: Sain sähköpostia, jossa eräs langanostaja luuli, ettei kaupasta voi tilata kuin sunnuntaisin. SIISPÄ tiedoksi annettakoon, että kauppa toimii kyllä joka päivä 24 h, mutta postitus- ja työskentelypäivä on sunnuntai!

* * * * *

Tämä on kaunis päivä odotella.

Nice day to wait.

 

Neuleretriittiviikonloppu on sitten ohi. Vieläkin vähän kirvelee, että jouduin perumaan osallistumiseni retriittiin viime hetkellä.

Kuopusta yritettiin ulkokääntää loppuviikosta (lapsukainen kun joogailee nenä polvissaan, ahterinsa ikävästi jalkovälissäni sinnikkäästi kuin isosisarensa) ja koska ajattelin, että saattaa hän tuosta nokkiinsa ottaa ja syntymään ryhtyä, päätin perua. Nyt harmittaa. Minkäänlaisia merkkejä kiukustumisesta ei havaittu. (Muille toimenpiteeseen päätyville ja hirvitteleville tiedoksi, että vaikka väitetään, että ulkokäännös on ikävää, minusta se tuntuu suunnilleen yhtä ikävältä kuin mahan painelu mistä tahansa syystä. Siis ei juuri miltään.)

First Fiinnish Knitting Camp was organized last weekend, but because I was worried my labour will start (because she sits in my belly and was forced to try to change position on Friday) I cancelled my participation. But nothing, nothing happened. Now I regret. They had great fun, I heard.

PAHUS. Oli kuulemma kivaa.

* * * * *

Neulominen kiinnostaa kyllä muuten, taas, oikein kovasti. Pesin koneessa sorkat, varvastossusukkani. Niille kävi vanhanaikaisesti. Nyt tarvitsen uudet ja aloin tikutella niitä Handun perussukkalangasta. Värierä on nimeltään Paula tanssii taas (J. Karjalaisen mukaan) ja taitaapa tuota puodissa vielä uutta kotia odottaakin.

But I´m knitting by myself. I washed my Pig Toes in machine and felted them. What an accident! Now I need a new pair. This yarn is basic sock yarn from Handu, called Paula tanssii taas.

 * * * * *

Viikonloppuisen harmistukseni purin sitten muihin hommiin.

Eivät ne ole yhtä kauniita ja herkullisia kuin Helmi-mummin. Mutta hänellä olikin noin 60 vuoden kokemus. Minä tein vasta toista kertaa. En ikinä yllä mummin harjaannukseen, mutta jos tekisin vielä joskus? Munavoin kanssa nämäkin kyllä hävisivät yhtä nopeasti, kuin mummilassa aikoinaan.

I did some other crafts at weekend. These are traditional Karelian pies, filled with rice porridge and they are simply delicious with egg salad. They are not as beautiful and tasty as my grandma Helmi (the real Karelian powerful lady) did, but she had been practising for 60 years! I have baked these twice now. But maybe some day? Anyway these disappeared as quickly as grandma´s...

* * * * *

Lopuksi piristän harmaata päivää syksyn viimeisillä (?) kukkasilla, puutarhastamme. Tytärlapsen (4) tuomia. (Äääiti, mä olen lakastunut suhun.)

These are the last (?) flowers from our garden. To brighten up this gray day.

 

Ryijynteko on POP! (Monethan muistavat, mistä tässä on kyse. Suomen Käsityön Ystävät sponsoroi minulle Gallen-Kallelan Liekki-ryijyn rakastettavaksi loppuelämäkseni. Tästä lisää.)

I do love rug sewing. I´d like to do it more often, but usually someone wants to do something else with me at the same time, always while sewing. Today I was wondering what was happening, it was so quiet. And also, where the left over yarns disappeared...

Tekisin sitä paljon enemmänkin, ellei se aiheuttaisi perhepiirissä provosoitumista. Yksi nelivuotias pääasiassa haluaa osallistua ja usein yksi 35-vuotias haluaisi että osallistuisin johonkin perhe-elämätyyppiseen muuhun samaan aikaan.

Tänään ihmettelin, kun Tytärlaps (4) askarteli pitkään ja hartaasti hiljaa selkäni takana melkein kokonaisen rivin ompelun ajan. Nukkekodissa on kuulemma ollut liian vähän väkeä. Ei ole enää. Ihmettelinkin, minne ne jämäpätkät oikein katoilivat.

* * * * *

Huomenna on Uudessa Uljaassa Handussa ensimmäinen virallinen päivitys. Heti aamusta. Mukana kaikkea kivaa. Monta värjäystä.

Tomorrow my new shop will have first official update. Many new shades. Early in the morning.

* * * * *

Viittasin edellisessä postauksessani Ladakuskin hirvestysharrastukseen. Tiedättehän, että olen kasvissyöjä, noin viidettätoista vuotta.

In my last post I said something about my fiances moose hunting hobby. You know, I´m vegetarist. Have been ab. 14 years.

Lämpimät hatut ovat olleet tässä perheessä kortilla ja niinpä: puikkoa toisen eteen vaan, mutsi.

Tänään päiväkodista kahvilan kautta leikkipuistoon vievällä reitillä näitä tilattiin jo kaksi. Baskereita siis, ei tyttöjä.

These Lizard-berets were orded already two during our road from kindergarten to playground, via cafeteria. I will tell more of this later, in the next issue of Taito-magazine.

Juu. Liskohan sieltä töllöttää. Kerron tästä lisää ei-seuraavassa-vaan-sitä-seuraavassa Taitossa.

* * * * *

Piiloleikki on ollut viime aikoina kova juttu. Saa tulla!

Now everything is ready. Welcome.

* * * * *

Valmistautukaamme henkisesti uuden Handun avajaisiin. Paljon on pientä teknistä ja ulkoasullista hinkattavaa, halajaisin kaiken täydelliseksi, ennen avausta. Siksi kestää... kestää...

The new Handu-shop is almost here. I want everything to work well before opening. But soon, soon...

 

 

Kaupassa kaikki. Paitsi arskankukka.

Kaupassa.

Norosukkavirus. Hirveä vitsaus. Onneksi keksin monta, joille sitten voin antaa nämä. Miesten sukkia catwalkkaa nelivuotias.

Lanka on uusin suosikkini, Noro Silk Garden Sock. Nopea, myhkyräinen ja mahtava.

New pair of Noro Silk Garden Sock Socks in the feet of 4-year-old, size men. Love them. And the yarn.

* * * * *

Koska nautin harvinaisesta herkusta, tyhjästä talosta monta päivää yksinäni, saatte oikein megaluokan postauksen. Nyt kun on aikaa. (Tai ei ole. Jäin kotiin mökkeilyreissulta tehdäkseni konserteista valmista. Se on etusijalla. Tokasijalla on Ladakuskin, Tytärlapsen ja mummonsa harvinainen yhteinen aika.)

I have some luxarious days in an empty house, all others left for couple of days holidays, because I need to rehearse for my next three concerts. I have now some time for blogging too! Here you see one gift BlogKid had on her birthday, crotcheted Domino Mint cookies.  They look very real! I add some inspirated yarns in shop today.

Tytärlaps sai synttärilahjaksi myös itsetehtyjä lahjoja, jotka ovat aina ihan mahtavia. Kiitos porvoolaisille näistä hienoista virkatuista Dominokekseistä.

Noiden inspiroimana tungen kauppaan Mint Songia, minttusuklaalankaa.

Lisänä päivityksessä ovat lisäerä Samba Batucadaa
ja Ja niin kaunis on tää hiljaisuutta

Kohta, kuhan kerkeen.

* * * * *

Lopuksi fotohassuttelua. Joskus epäonnistuneet otokset ovat valokuvaamisen suola. Niinkuin nyt näissäkin "otan lähikuvan kimalaisen karvoista" -kuvissa. Se onnistunut oli ihan tylsä.

Sometimes the perfect shoot is the dullest. Here you have two missed photos. More interesting than the one of bumble bees hair...

 

Kesän sulot ovat parhaimmillaan. Onks meillä vähän leuhkat eväät?

Summer joys are here.

 

* * * * *

Kesän herkkuihin luettakoon myös tämä:

Se on sukkalankaa, jota mulla on tuolla koe-erä. Mahottoman pehmoista ja ihanaa - 70% merinoa, 20% kashmiria ja 10% nylonia. Pus!

 

 

* * * * *

Mulla on melkein valmiita neuleitakin. Mutta ei niin ei, ei täysin valmiita. Hiki lentää, puikot tahmoo. Illan hiljaisuudessa sitten.

Lähden pois sorvilta reiluksi viikoksi, keikkaa ja kurssia pukkaa, puotikin hiljenee. Rysäytin sinne kuitenkin Handun kaikkien aikojen suurimman Totisten, maailmalla semisolideiksi kutsuttujen lankojen päivityksen. Kaikki jotka tilaavat tänään perjantaina tai huomenna lauantaina, saavat pakettinsa maanantaiseen postiin. Muut saavat odotella omiaan kokonaista 9 päivää. So long, babies.

Shop update news. Semisolids only.

Mehän sitten olimme viettämässä juhannusta alun perin ihan vain rauhassa kolmistaan. Kuinka ollakaan keittiöömme pyrähti kaksi umpijapanilaista sushikokkia ja vähän yllätysvieraita. Meita olikin sitten kymmenen! Ja hyvää oli, tietenkin!

We had a great midsummer party, we were about to celebrate quietly, just three of us. But then we had a great surprise, two Japanese sushi masters in our kitchen! And some extra quests, we were at last ten. Oh, I loved it!

 

* * * * *

Mummilassa pistäydyttiin kyllä sitten myös. Mummilan vintiltä löytyi upeat, käsittääkseni 50-lukuiset nukenrattaat, hienossa kunnossa. Lakanoita myöten. Niillä vähän leikittiin ja sitten ne jätettiin sinne korkoa kasvamaan.

We visited my grandmother´s house, nowadays owned by my parens. My dad found great doll´s buggy from the attick, they must be from 50´s when my aunt was a kid. Even the sheets were so pretty! We left them there after little playing with.

* * * * *

Ja niin, katsokaa mitä pyörittelin äsken tuossa pihalla. Ovatten muuten jo myynnissä, nuo alarivin langat, vihreät ja keltaiset kavereineen.

I got little something done at the outdoor stairs, I have all the yellow and green in shop already.

* * * * *

Olemme tyttären kanssa ihan kesannolla. Ah, kesä.

 

 

Kaikenlaista pientä kivaa on meneillään.

Tämän näette seuraavan kerran The Kirjassa. Viimeiset puserrukset ovat käynnissä, kohta kaiken pitäisi olla pinossa.

I have lots of work with The Book and with my real job. Anyway I will have somethin new to show you, maybe tomorrow!

Ehkäpä jo huomiseksi peräti uutta neulehtimisrintamalta.

* * * * *

Muutenkin on paljon töitä. Ja mitä haluaisin? Haluaisin vain...

I´d only love to...

Palasin viime yönä työmatkalta (ja samalla The Kirjan kuvausmatkalta) Ranskasta, Pariisista ja Toursista.

Säät olivat kuin morsiot ja seura vähän niinkuin myös. Kiitän kaikkia osallisia ja päästän osattomat osallisiksi muutamalla kuvalla. Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain hm...

Ranska taisi saada minusta ikuisen ystävän.

Tuliaisiakin onnisti. Masteri huutaa halleluujaa.

(ensimmäiset on ommeltu! ja toinen välinehuoltoa)

* * * * *

On mulla käsityöasiaakin - jos kahta edellistä kuvaa ei lasketa. Reissuni aikana oli ilmestynyt uusi Taito, jossa puntarissani killui Koigua, SilkBloomia ja Kool-Aideja. Harmi, mutta jossain vaiheessa taittoa olivat sössääntyneet kuvatekstit ja kuvat, mutta mitäs me pienistä! Teksti kai se on tärkein? Ja potretti? (tirsk).

 

 

 

Piipahdin Mummilassa treenaamassa ja lataamassa Ystävän kanssa. Syksyllä on edessämme iso koitos ja nyt sille on tehty kunnon pohjatyö.

I visited Grandma´s house quickly, with Friend. We shooted couple of promophotos, influeced by Mr Männikkö. I also tried to find some nice angles for The Book.

Tirautimme muutaman männikkövaikutteisen promokuvankin.

Samalla etsiskelin ensimmäisiä kuvakulmia The Kirjaan. Lopullisia näette lisää toiste, toisaalla.

* * * * *

Mummilan puutarhassa kasvaa eksoottisia juttuja. Tunnistin näistä vain tulppaanin, mutta ei se mitään. Tykkään kukista silti.

Granma´s houses garden is exotic. I didn´t regognice but the tulip, but I like them anyway!

* * * * *

Neuleita luvassa. Ja lankoja. Piakkoin.

On kiireitä. Tänään kuitenkin heittäydyin ulkosalle. Kevät tulee, ainakin meille.

* * * * *

 

Tytärkin testaa uutukaisia kevättamineitaan. Hyvin toimii.

Kävimme humputtelureissulla noita hommaamassa ja huomattavaa on, että tytär teki itse kuosivalinnan. Pienellä johdatuksella. Vaaleanpunaisten välistä.

Nyt joku supermutsi sanoo, ettei lapselle saa tai voi laittaa valkoista haalaria. Minusta saa. Sen voi aina pestä. Ja pestä. Ja pestä. Ja jos ei jaksa, ei se haittaa, jos polvissa ja persauksessa on ryönää. Se on elämää, hei.

(Koska joku kohta kysyy, ovat tamineet lähteneet täältä.)

Katselin tyytyväisenä viime vuoden Galleriaani (tuolla sivupalkissa). En käy erittelemään määriä tai laatuja, olin vain ilahtunut, että noinkin paljon on kaikenlaista valmistunut. Se menneistä.

I´m quite satisfied looking my last years Gallery. Not the amount, not the quality, but the fact I´ve managed to get quite much finished!

 

* * * * *

Mulla on uusia lankoja leikittävinä. Ja panin ne jo puotiinkin, nimittäin paksun 100%:n merinovillalangan sekä ohuen, nylonilla vahvistetun kotimaisen sukkalangan. Suomenlampaan villoista! Harvinainen ihme!

I have some new yarns to love: new Finnish sheep sock yarn with nylon and some thick merino. In shop.

Värin nimi on Matkalla Alabamaan.

 

* * * * *

 

On se niin kaunista:

So beautiful:

 

 

 

P.S. Mä muuten tykkään uudesta Vuodatuksesta ihan sikana.

Päivän uudet langat esittelyssä ensin. Sokerit säästetään pohjalle.









Ne ovat Cher ja Tumma kuin tropiikin yö. Sinne siis.


Ryijyllekin kuuluu jotain: kävin eilen safkiksella aloittamassa pohjakankaan päiden huolittelun. Lisäksi Elias on saanut seuraa.





Kysyin eilen Ladakuskilta, haittaako häntä jos makuuhuoneessamme on tuollainen... hm... sekainen ryijypuuhaamo... Hän kerkisi vastata, että ei haittaa, ennen kuin sain lauseeni loppuun: suunnilleen semmoisen kolme vuotta. Voi sitä silmien pyörittelyä!


Kaikkihan varmaan ovat ymmärtäneet, että meidän perheessä äänitetään ja julkaistaan levyjä? Siis ihan äänilevyjä. Tänään oli tulossa oikea valokuvaaja ikuistamaan yhtä bändiä. Oikea valokuvaaja sitten peruikin ja Ladakuski kysyi, josko minä ottaisin kiireesti kuvia, ehkä jopa levyn kanteen, kun joku yhtyeestä oli lähdössä tyyliin huomenna vuodeksi ulkomaille. Lupasin, että yritän. Otan mielelläni potretteja, mutta ihan harrastusmielessä. Orkesterin luvalla laitan tähän muutaman, muistoksi ja huvitukseksi.










Ne on ihan shoppaamattomia. Täysin luomukauneutta.

Haittaako teitä, arvoisat lukijani, että kirjoitukseni ovat nykyään ihan megalomaanisia? Mulla vaan on niin paljon asiaa!

Piste tähän.

Lisäykseksi ja jatkokertomukseksi eiliseen. Sattuipa sopivasti.
Myöhemmin lankoja. Muita värejä.

Kuljin viikonlopun kameran kanssa. Enkä voi vastustaa kiusausta laittaa tänne muutamaa kuvaa. Kaikenlaisia kivoja asioita.











Laitoin sit lankojakin, puikkopussejakin. Myös sinne, jota ei kai saa enää ääneen mainita *, kuin Harry Potterissa ikään.

Piakkoin näkyy täällä myös neulehia.

Koska neuleet eivät etene ja uudet langatkin ovat vasta kuivumassa ja tämä on kumminkin tämmöinen lifestyleblogi (kuule sarkasmi äänessäni), kutsun teidät kaikki lukijani työpöytäkuvahaasteeseen:
 Ideana on ottaa kuva työpöydästä niin kuin haluaisit ihmisten sen näkevän ja sitten... niin kuin et haluaisi sitä nähtävän tai niinkuin se on. Aiheesta voi myös kertoa jotain, jos siltä tuntuu.

Omat kuvani toimikoon alkeellisena esimerkkinä. Ja vain mielikuvitus ideoinnissa on rajana.


Mullahan on useampi työpöytä. Yläkerran (keittiön) työpöytä on kuvissa siksi, että oikealla työhuoneellani on muuttoa edeltävä tositosirumaruma kaaos. Kyllä, muutan uuteen työhuoneeseen vapulta ja sepä vasta hyvältä tuntuukin: hyvästi kellarikammioni!

Ensimmäisessä kuvassani on lempimukini, jonka on tehnyt ystävän isä, belgradilainen keramiikkataiteen professori. Taustalla näkyy läppärini ja tänään saapuneet ulkomaisen ihanaisen nettikaupan kuvastot.



Toisessa kuvassani, paljastuskuvassa, näkyy vähän muutakin: armoton siivo! Taustalla lojuu ainakin yksi muumipilli, kasa sukanpingottimia, tytärlapsen paikkaansa etsivä vauvalelu ja älyn hyvät Sennheiserin suljetut luurini. Lisäksi näkyvillä on pala keittiövaakaa ja viinipullotelinettä. Ja kuvaa ei todellakaan ole tarvinnut lavastaa. Ja ai niin. Lisäksi kuvassa on nähtävänä hassu yksityiskohta: mitä tapahtuu kun kaksivuotias, MacBook ja kasa kukkatarroja kohtaavat...



En mä tiedä onko tämä kenestäkään muusta yhtään hauskaa, mutta minusta oli! Tulkaa mukaan! (Ja kommentoikaa, jos tarraudutte.)

Tein yhden yön retken Mummilaan. Mummila on puuseppä-Papan rakentama ja nykyään Blogilapsen Mummin kesämökki. Minun Mummiani ei ole ollut enää vuosiin.

Mummilassa on kaikki tuttua.










Ensi kerralla lanka-asiaa.

Harjoittelen kovaa kyytiä uuden ihanaisen kamerani sielunelämää ja olen tullut jo tulokseen, että tarvitsen siihen vähän lisää laseja. Macron, joka on tosi kallis tai sitten jokun hyvän kiinteän polttovälin linssin. Katsotaan nyt, koska budjetti antaa myöten.



Otin vähän kuvia lapsesta. Lapsen lempipuuhasta.





Ja tietenkin langoista. Joistakin ihanuuksista, joista on kaupassa liian rumat kuvat.


Koska tämä on neule- eikä fotoblogi, laitan nämäkin tänne.







Eivät ne nyt vielä kovin kummoisia fotoja ole, mutta kehityn varmaan. Tai sitten en.