Kaikki neuleloggaajat varmaan tuntevat nahoissaan, mitä tarkoitan, kun sanon neuloneeni apinan raivolla. Kyllä. Raivopäänä ja hartiavoimin. Päätin, että tätähän en kesken jätä ja neuloin suunnilleen yhdeltä istumalta koko puuduttavan Ikaruksen (kirjasta The Best of IK).

I have been knitting like mad. I think all knitters know what that means. I started this Ikarus couple days ago and it was like hell, specially the first part: millions of little stitvches, dull pattern, 2.5 needles and Estonian wool. When I got to the ending lace I noticed this will be A Big Shawl. I mean big. At least in my laceshawlworld. I could´nt understand the two last rows and I ended up finishing this when I thought I was ready.

Puuduttava oli nimenomaan tuo alkuvaihe, miljuuuuunia pikku pikku silmukoita, tylsä kuvio, 2.5:n puikot ja ohut Viron villa. En tullut laskeneeksi mallikertoja, enkä vilkaiseeksikaan ohjetta, raivosin vain menemään. Kun pääsin reunakuvioihin huomasin, että huivista on tulossa iso. Siis: iso. Ainakin omassa mittapuussani, pitsihuiviksi.
 
Viimeistä riviparia en osannut tehdä ja tein vähän sovellusta: päättelin heti, kun itselleni sopi. Siksi se on siis Ikaruksehko.



1596695.jpg

1596694.jpg


Kiitos kuvausavustajalle!

Itse Ikarus toimii päivän inspiraatiokuvien parina, sillä samanmoista tummaa vadelmanpunaista tai burgundinpunaista padastani nousi tätä neuloessani. Kaverina tietenkin kevään vihreitä sävyjä. Kuvassa lötköttelevät puiden siivilöimässä kauniin päivän iltavalossa. Puotiin.

Actually those pics of Ikarus are also my days inspiration photos, beacause of the burgundian or  deep rasberrt red I have been boiling in my dyeind pot. To shop.

1596773.jpg