Napit. Napit. Napit.

Napit on ihania. Ihanat napit on vielä ihanampia. Lisäksi niillä voi huvittaa lapsia, ainakin Tytärlaps jaksaa leikkiä niillä loputtomiin. Ja minä.

I love buttons! And also BlogKid loves them, she can play with them for hours. And I can! This is my Wollmeise garter stitch scarf (Suzanne 100%). I think I will knit also knee-high socks, gloves and a hat to complete the set. For mysel this time.

1268839581_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Neuloin Wollmeisesta (Suzanne, 100%) poikittain ihan yksinkertaisen kaulaliinan, jonka seuraan meinaan vielä neuloa pipon, sormikkaat ja polvisukat, jos saan aikaiseksi. Itselle. Noi napit jotenkin vaativat päästä tähän niin yksinkertaiseen huiviin virkistykseksi ja huvitukseksi. Onko pakko olla aina niin tylsä!?

Ainaoikeinneule on ihme juttu. Vielä viisi vuotta sitten olin sitä mieltä, että se on tyhmille ja taitamattomille. Nykyään se on yksinkertaisuudessaan superkaunista. Ehkä sama juttu on tuon leipälajini runolaulun kanssa: oleellinen on jäljellä.

Huomatkaa mallin kirpputorilta (eurolla) ostamat siivet, jotka kuvaan oli pakko saada.

Notice her wings.

1268839606_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1268839595_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihana mallini sai erikoismaininnan lasten piirustuskilpailusta. Ei piirroksesta, vaan tarinasta, joka kuvaan liittyi. Siinä seikkaili mm. kirahvinkesyttäjä, joka oli mieheksi pukeutunut nainen, jolla oli tekoparta, mutta viikset. Jes.

* * * * *

Huomenna on runsas päivitys. Olen käynyt viikonloppuisin töissä Hienossa Paikassa eikä matkan varrella ole nettiä. Siksi sunnuntaipäivitys on ollut vaakalaudalla. Torstaina siis rutkemmin.

Tällä kertaa Pauli Hanhiniemiä.

1268839988_img-d41d8cd98f00b204e9800998e