Jotenkin kuvittelin, että tämä hetki olisi juhlallinen ja pyhä. Avaisin laatikon ja ottaisin Sen käteeni ja nuuhkisin sitä ja katsoisin jännittyneenä sivu kerrallaan. Ajattelisin: Se on Siinä.

Hetki oli jotakuinkin hektinen: avasin hirveällä kiireellä poksin ja nappasin kirjan kainalooni, vilkaisin kantta: aha, tämmönen. Hyppäsin autoon ja poistuin paikalta. Vasta myöhemmin ehdin katsoa kirjaa tarkemmin. Ai, tuo näyttää nyt tuolta. Ai, tämä tulikin tähän. Ai, tuo onkin nyt noin, kun se oli ennen noin. Mutta kuitenkin, muutamaa vain omaan silmääni sattuvaa yksityiskohtaa ja asiaa lukuunottamatta olen oikein tyytyväinen. Luulin, että olisin huojentunut. Nyt tuuminkin vain: nyt se alkaa.

I thought the moment woul´d be special: I woul´d open the box carefully, I woul´d enjoy a smell of it, it woul´d be a great moment in my life. In real life. It was one of those busy moments, I opend the box, took quickly one and drove somewhere. But anyway. Here is our Knitbook. The Book. I hope some day it will be published also in English, so I coul´d say: I hope you´ll enjoy it.

Saanko esitellä:

Ilona Korhonen & Jenni Österman:

NEULEKIRJA

- Tähkäpää ja muut lempineuleet

Jännitän sen vastaanottoa. Jännitän todella!

Jaa, oma suosikkiaukeamani? Se on tämä.

Seuraavaksi postitan näitä kolme laatikollista; tilanneille ja maksun maksaneille. Toivottavasti tykkätte.