Today I have couple of new shades is shop.
Jo väripadassa annoin nimen ilmiselville, Karjalan väreissä syntyneille. Ne ovat nyt nimeltään Oisko maata armaapaa. Kaikenlaisina sävyinä:
Kävin miettimään sitten, mitä mieleeni karjalaisten pohjalta tulisi nimeksi näille liila-lemmikinsini-musta-vaaleansinisille, eikä mieleeni tullut muuta kuin Pohjanmaa. Siis, saanko esitellä myös uuden Miss laaja aukee Pohjanmaan:
Nää menee puotiin.
Ja sitten muuta. Olen saanut ryijystä ensimmäisen rivin ommelluksi. Työ on itse asiassa joutuisampaa kuin pelkäsin, mutta hitaampaa kuin toivoin. Itse ompeleminen on aika sukkelaa, mutta nukkien leikkaaminen ja lankojen vaihtaminen on aika hidasta. Ehkä siinäkin kehittyy?
Se mulle on ihan mystiikkaa, kuinka nuo nukat olisi tarkoitus saada tismalleen samanpituisiksi. Ehkä sekin selviää matkalla.
I have been sewing also the rug. The first row is ready. The work is actually easier than I was afraid of but not as quick as I was hoping. But maybe I will learn something in this trip. In the last pic is a beautifully broken streetlight, I didn´t first understand it was even broken...
* * * * *
Lopuksi taas ihan muuta. Ränsistyneisyyden kauneutta; kiemuraisesti rikkoutunut katulamppu helli silmääni lauantaina. Ensin en edes käsittänyt, että se on rikki. Se oli parempi kuin ne ehjät. Mutta mä olenkin kiemuranaisia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.