Muistan, kun Blogilapsi syntyi. Olisin voinut silitellä sen paljasta selkää ikuisuuksia, niin pehmeä oli vauvan iho. Sen vertaista ei ole toista (ehkä luonto on järjestänyt niin siksi, että vauvoja paljon siliteltäisin?), mutta nyt se on saanut aika kovan haastajan. Se on kashmir.

I remember when BlogKid was born. I coul´d have been touching her skin for hours, baby skin was sooo soft. Nothing´s so soft. But now it has got a challenger: cashmir. I dyed some skeins of it and also some merino. Merinos felt like sandpaper...

Värjäsin joitakin vyyhtejä, raaskin. Samalla värjäsin merinoitakin, mutta ne tuntuvat suunnilleen hiekkapaperilta näiden rinnalla.

1673644.jpg

1673642.jpg

1673645.jpg

1673648.jpg

Onnistuin sotkemaan yhden vyyhdin. Yleensä kirovyyhtien setviminen on hirveintä mitä lankahommissa tiedän ja heitän yleensä sotkeutuneet vyyhdit suoraan menemään. Mutta nyt langan silitteleminen oli niin mieluisaa, että jaksoin hyvin selvittää koko vyyhdin! Ei tehnyt tiukkaakaan.

Laitan muutamia vyyhtejä kauppaan. Valitettavasti nämä on ihan järkyttävän hintaisia. (Myös minulle.)

I add some skein to my shop. I´m sorry these are terribly expensive. (also for me).