Neuleretriittiviikonloppu on sitten ohi. Vieläkin vähän kirvelee, että jouduin perumaan osallistumiseni retriittiin viime hetkellä.
Kuopusta yritettiin ulkokääntää loppuviikosta (lapsukainen kun joogailee nenä polvissaan, ahterinsa ikävästi jalkovälissäni sinnikkäästi kuin isosisarensa) ja koska ajattelin, että saattaa hän tuosta nokkiinsa ottaa ja syntymään ryhtyä, päätin perua. Nyt harmittaa. Minkäänlaisia merkkejä kiukustumisesta ei havaittu. (Muille toimenpiteeseen päätyville ja hirvitteleville tiedoksi, että vaikka väitetään, että ulkokäännös on ikävää, minusta se tuntuu suunnilleen yhtä ikävältä kuin mahan painelu mistä tahansa syystä. Siis ei juuri miltään.)
First Fiinnish Knitting Camp was organized last weekend, but because I was worried my labour will start (because she sits in my belly and was forced to try to change position on Friday) I cancelled my participation. But nothing, nothing happened. Now I regret. They had great fun, I heard.
PAHUS. Oli kuulemma kivaa.
* * * * *
Neulominen kiinnostaa kyllä muuten, taas, oikein kovasti. Pesin koneessa sorkat, varvastossusukkani. Niille kävi vanhanaikaisesti. Nyt tarvitsen uudet ja aloin tikutella niitä Handun perussukkalangasta. Värierä on nimeltään Paula tanssii taas (J. Karjalaisen mukaan) ja taitaapa tuota puodissa vielä uutta kotia odottaakin.
But I´m knitting by myself. I washed my Pig Toes in machine and felted them. What an accident! Now I need a new pair. This yarn is basic sock yarn from Handu, called Paula tanssii taas.
* * * * *
Viikonloppuisen harmistukseni purin sitten muihin hommiin.
Eivät ne ole yhtä kauniita ja herkullisia kuin Helmi-mummin. Mutta hänellä olikin noin 60 vuoden kokemus. Minä tein vasta toista kertaa. En ikinä yllä mummin harjaannukseen, mutta jos tekisin vielä joskus? Munavoin kanssa nämäkin kyllä hävisivät yhtä nopeasti, kuin mummilassa aikoinaan.
I did some other crafts at weekend. These are traditional Karelian pies, filled with rice porridge and they are simply delicious with egg salad. They are not as beautiful and tasty as my grandma Helmi (the real Karelian powerful lady) did, but she had been practising for 60 years! I have baked these twice now. But maybe some day? Anyway these disappeared as quickly as grandma´s...
* * * * *
Lopuksi piristän harmaata päivää syksyn viimeisillä (?) kukkasilla, puutarhastamme. Tytärlapsen (4) tuomia. (Äääiti, mä olen lakastunut suhun.)
These are the last (?) flowers from our garden. To brighten up this gray day.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.