Pieni lyhennelmä niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse: olen luvannut Suomen käsityön ystäville, että ompelen täällä blogissani ryijyä, omaan tahtiini ja omalla innollani ja samalla levitän ryijynteon ilosanomaa. (Linkistä lisää). Eikä mun kyllä tarvitse yhtään liioitella; tähän mennessä homma on ollut ihanaa, mahtavaa, upeaa, haastavaa, joutuisaa, hidasta, rentouttavaa, innostavaa, terapeuttista, addiktoivaa eli kaikkea sitä, mitä käsitöiltä haen.
Olen päässyt laskemaan nukkia ihan tosissaan. Ensimmäisen laskemista vaativan rivin jälkeen olin ihan innoissani: nukat menivät tasan reunan kanssa, siis laskuvirhettä ei luultavasti ollut. Sen päälle oli helppo alkaa rakentaa kuviota.
I have been sewing the rug. I really love it. It makes me feel realxed, it is therapy and it is little challenging too. All I want from crafts! I really have to count yarn already and I was really glad the first row went right! Now it is easier to go on.
* * * * *
Lopuksi miltei jo pakolliseksi muodostunut lifestylekuva. (Ai mikä style?). Eilen ikkunaostoksilla Porvoossa:
Blogineito oli pukeutunut ruskeaan ja oranssiin ja sai ehkä siksi useita kommentteja vaatteistaan. Liian paljon tyttölapsia puetaan tai tyttölapset pukeutuvat pinkkiin ja vaaleanpunaiseen. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
We were windowshopping in Porvoo yesterday. BlogKid was wearing orange and brown and she got some nice comments of her clothes. I´m always wondering why girls wear so much pink. I dislike it, but that´s only my opinion.
Ai joo: tohtoriskonserttini (#3) on muuten kuunneltavana Yle Areenalla. Mänkee.
*PATTERN: 
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.