2120277826_bb2136064f.jpg?v=0

Voi kuinka ovatkaan harmaita nämä joulunaluspäivät!

So gray are these days before this Christmas. No snow.


Siksi piristin eilispäivääni yhdellä lempiväreistäni, turkoosilla. Värjäsin monta vyyhtiä, mieli kirkastui kummasti! Saattaapa näistä vyyhdeistä joku valua kauppaankin, jos suinkin raaskin luopua.

That´s why I decided to inspire myself with turquoise, one of my favorite colors.

2120277822_9b7494e5a0.jpg?v=0

2120277824_bc639d3121.jpg?v=0

(Oikeassa elämässä väri on vähän turkoosimpi. Ei siis näin sininen)

(In real life color is more turquoise. Not so blue.)


Joku lukijoistani on varmaan joskus miettinyt, miten ehdin ihan tavallisena työpäivänä värjäillä tai kehräillä. No, tässä selitys. Nähkääs, oikea työni on  sellaista, että sen tauoton työstäminen on miltei mahdotonta, lukuunottamatta maanisen inspiraation päiviä, joita on nykyään melko harvassa. (Joskus kuitenkin, onneksi.) Sillä aikaa, kun värkkäilen töiden kimpussa, vedet lämpiävät tai langat uiskentelevat. Sitten kun on pakollista huohotustaukoa: huuhtelen, pesen, värjäilen, kehräilen.

Some of you, my readers, might have wondered why I have time on ordinary workday to do dyeings or spinnings. The point actually is that my job is such that I can not work with it for very lomg time in row, I really have to had pauses. And when I have this compulsory pause, I wash, dye, spin. While I´m working, yarn is lying in dyewater or water is heating. There is no magic.

J.K. Vuodatuksen kuvatoiminnot tökkivät taas, kuvat on linkitetty Flickristäni.