I remember years 1998-9 very well. I performed both in Finnish National Theatre and Finnish National Opera almost every evening and I was only second year student, I really learned something! Somehow I managed to spend one month in Mosambique, Africa. That time was amazing: specially colors are the thing in that part of this planet. I remember red sand and turquoise sea, amazing sun and really pertty people. I saw giraffes, elephants, lions, hippopotamos and all in Kruger National Park. Since then giraffe has been my favorite animal.
Mosambikissa oli paljon kaikkea hienoa ja hämmästyttävää, hullua ja pelottavaa. Mutta yksi ehdottoman hieno juttu olivat värit: ihmeellinen punainen hiekka, ihmeellinen taivas, ihmeelliset luonnon värit, ihmeellinen meren väri, ihmeellinen auriko.
Näin Kruegerin kansallispuistossa kirahveja, norsuja, leijonia, erilaisia kauriita, virtahepoja ja sarvikuonon pyllyn. Siitä lähtien kirahvi on ollut lempieläimiäni.
My godson painted me this colorful painting when he was about seven. I specially like those meaningfull pistachio shells...
Kummipoikani maalasikin sitten mulle taulun aiheesta, oli maalatessaan vissiin seitsemän. Minusta nerokkain idea on ehdottomasti nuo mukaan liimatut pistaasinkuoret. Vie tunnelmiin.
(Joo, meillä on tuonvärinen seinä.
Yes, we have wall painted like that.)
Sitten värjäsin afrikkalaisen hiekan ja meren ihan ulkomuistista. Ja nimesin erän Toton hittibiisin vuoksi näin. Ja puotiin.
I dyed African sea and red sand by heart. And named after the band behind the hit.
Ensi kerralla neulehia.
Next time knits.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.