Puikkomaisteri, joka ei neuleblogosfäärissä kaihda kipeidenkään aiheiden esille nostamista, kirjoittaa tänään(kin) asiaa.

Itse olin tarttumassa tähän samaan aiheeseen, tosin itse en ole tullut edes ajatelleeksi sitä, mitä muut tekevät, lähinnä olen pohtinut tätä asiaa itsekkäistä lähtökohdistani.

Sallittakoon minunkin blogissani tällainen poliittinen veto, kerrankin:

Saan näetten melkein viikoittain (jopa kiukkuisia) kommentteja (muutenkin kuin blogin kommenttioisoissa) siitä, että Handun langat ovat liian kalliita. Kun muut myyvät jopa halvemmalla.

Ensinnäkin, tiedättehän, että maksan joka pennosen veroa, joka veroa maksaa tulee, jos ihminen kauppaa käy. Tämän nyt pitäisi tietenkin olla itsestään selvää, mutta ehkäpä sitä ei tule arjessa aina ajatelleeksi, että niinhän se on.

Otetaanpa tähän mukaan huvikseen ihan käytännön laskelmia.

Otamme mukaan langan, josta maksan tuottajalle postikuluineen vaikkapa 10x/vyyhti. 10 on kiva tasaluku ja se voi olla mitä hyvänsä valuuttaa ja on silti ymmärrettävä. Langan tuottaja maksaa myymästään langasta valtiolle arvonlisäveroa 22%.

Sitten kun minä saan (yhden) vyyhdin tänne, puuhailen sen kanssa aika pitkään. Värjään, vyyhteän, valokuvaan, panen puotiin, kirjoitan laskun, ajan postiin ja postitan.

Lasketaanpa esimerkin vuoksi, että laittaisin langalle puotiin hinnaksi 20x, tuplahinnan tuottajahintaan nähden. Silloin valtio haluaa minulta vyyhdistä itselleen 4.40x, kun olen myynyt sen eteenpäin. Okei, voittoa vielä jäljellä 5.60 x. Sitten Itella nappaa postituksesta omansa, vähänkään pullervoisemman langan kyseessä ollessa 4.25x. Okei, voittoa jäljellä 1.35x. Miinus värit, puretteet ja sensemmoiset. Lopusta rokottavat vielä osansa kirjanpitäjä, vuokraisäntä ja kaikki pikkukulutkin on maksettava; teipit, kirjekuoret, kortit, silkkipaperit, nitojat, kynät, mitä näitä on.

(edit: niinkuin kommenttiosiossa muistutettiin, mahdollisesta myyntivoitosta maksetaan sitten tässä vaiheessa vielä tulovero. Itselleni tämä ei tullut mieleeni, koska en ole vielä[kään] päässyt voitolle - eli maksupuolelle - tässä asiassa)

Nyt voitte päissänne laskea, kuinka paljon voittoa yrittäjä saa. Tai kuinka paljon lankaa olisi myytävä, että tuntipalkoille, saatika kuukausipalkoille voisi ihminen päästä ja perheensä leivässä pitää. Ajatelkaa: jos voittoa jäisi edes euron vyyhdiltä (mitä siis esimerkinkin valossa ei jää), pitäisi yrittäjän myydä kuussa 3000 vyyhtiä, 300 kiloa (!), päästäkseen suomalaiseen keskiansioon. Miinus verot siitä.

Itse värjään yhdellä padallisella noin puoli kiloa lankaa. Jotkut värjäävät kilon. Jos kuussa pitäisi värjätä 300 kiloa, se tarkoittaisi minun kohdallani 600 padallista. Joka päivä noin 29 padallista, jos viikonloppuisin pitäisi vapaata. Itse pystyn värjäämään työpäivän aikana noin neljä padallista. Ei hyvä elämä!

Ei tähän ryhdy kukaan muu kuin harrastaja! En kadehdi käsityöyrittäjän arkea Suomessa, en! Ja sitten kun vielä harrastajat myyvät Etsyissään ja blogeissaan töitään arvonlisäverotta puoleen hintaan! Huh huh!

Kaikesta huolimatta itselläni ei ole valittamista. Olenhan lähtenyt tähän harrastusmielessä alun perinkin! Mutta jos en olisi, voisi vähän sapettaa, varsinkin kiukuttelu kalliista hinnoista! Tai sitten se, että jotkut vielä kadehtivat, kun toiset käärivät langoillaan isot rahat.

* * * *

Ja tähän kuin pisteeksi iin päälle: kuvat ovat päivän väristä. Meitä onni hipaisi.