Multa on kyselty aika paljon tuosta ryijynompeluksestani. Ihmiset epäilevät, että se on vaikeaa, mutta ei, kyllä se homma kysyy lähinnä perslihaksia. Ja aikaahan siihen tarvitaan.

This is about rug sewing. People think it is hard, but actually it just needs time. There are pictures of the pattern, of the sewing and of Elias, who is watching me sewing. Or not.

Se on sikäli erilaista puuhaa kuin neulominen, että sitä ei voi omplasta yhtä nukkaa silloin ja toista tällöin, sillä ei sitä kumminkaan oikein pysy kärryillä, missä olikaan menossa.

Näin se siis käy. Ensin katsotaan kaaviosta, mitä väriä pitäisi tehdä. Sinitarranöllikkä on merkkinä:

 

Se on siis vähän kun kirjoneulekaavion seuraamista.

Sitten ommellaan ja se on ihan helppoa. Tuolla lastalla pidetään nukat samanmittaisina:

Lopulta nukat leikataan auki.

Elias-setä katselee lasittunein silmin muualle, eikä ole huomaavinaankaan ponnistelujani.

 

Tuon verran tiedän nyt. Myöhemmin selviää varmaankin paljon lisää. Olen mielestäni edennyt aika hyvin! Himo olisi ommella enemmänkin, ripeämmin, mutta kun pitää kuitenkin käydä töissäkin. Ja neuloa. Ja hoitaa kauppaa. Ja hoitaa lasta. Hoitaa parisuhdetta. Hoitaa kotia. Hm. Joku tässä yhtälössä mättää. Ehkä se on tuo työ.

* * * * *

Ei tää ois mun blogi, jos täällä ei näitä lankojakin olisi. Siispä tänä iltana puotiin pyrkijät. Jonoon käy! Goodye blackberry way ja Meren laulua kuuntelen.

This was not my blog if I didn´t pulish some yarn photos. These are going to be in shop tonight.

 

* * * * *

Lifestyleosiossa tänään:

Raverlyssä on keskusteltu kovasti siitä, kuinka ihmiset säilyttävät pyöröpuikkojaan. Pohjustukseksi seuraavalle kerron, että mullahan on talo täynnä puikkopusseja. Mutta miksi pyöröt eivät ikinä mene takaisin kotiin, kun ovat kerran sieltä lähteneet?

There has been a discussion about storeing the circular needles. I have a great place for them. Of course I have a lots of needle cases, but this much handier!

Ehkä siksi, että mun säilytystapani on kuintekin hemmetin kätevä! Tässä näitä voi selailla ihan huvikseenkin. Toinen suosikkisäilytyskirja on Irwing Stonen Michelangelo-teos. Lienevät valikoituneet jollain perusteella. Ehkä sijainti on sopiva? Stonen välissä on enempi muovipuikkoja, Naipaulin välissä enempi ohuempia ja puisia. Hm. Joku käsityötieteilijä tai kirjallisuustieteilijä sais mielellään varastaa tästä hyvän graduaiheen... jotain kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää hyödyntäen.

Öh.

 

edit:

Kaikille kirjojen rakastajille: älkää huoliko, vain kirjat, jotka eivät jotenkin sytytä, ovat tässä käytössä. Kirjoja on meillä tuhansia, melkein jokaista rakastamme ja hoivaamme kuin omaamme.