Lauantaina vietettiin kaikkien aikojen ensimmäistä Pukkilan Puikkopäivää. Nelisenkymmentä hikistä naista pakkautui olohuoneekseni kutsumaani ravintolaan ja päivä oli tietenkin kesän kuumin.

Iloinen lörpötys ja kalkatus alkoi heti ja tunnelma oli neulojamaisen välitön. Ainakin minusta. Ja muutenkin, omasta mielestäni päivä oli hieno! Kiitos hienoille puhujille ja upeille vieraille! Ja ihanalle Kohisevalle!

Meillä niin oli lankaa!

Me niin syötiin!

Me niin neulottiin, kehrättiin, virkattiin, naurettiin!

(osallistujat eivät toki olleet päättömiä, mutta en tohtinut laittaa päitä, jos joku vaikka suuttuu.)

Pitäiskö ottaa ensi vuonna uusiksi?